langa 1.0.0

data/examples/finnish_pr_1992_utf8.txt

@@ -0,0 +1,1000 @@
+#THE UNBOUND BIBLE (www.unboundbible.org)
+#name	Finnish: Pyhä Raamattu (1992)
+#filetype	Unmapped-BCV
+#copyright	
+#abbreviation	
+#language	fin
+#note	
+#columns	orig_book_index	orig_chapter	orig_verse	text
+01O	1	1	Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
+01O	1	2	Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.
+01O	1	3	Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli.
+01O	1	4	Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä,
+01O	1	5	ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.
+01O	1	6	Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan."
+01O	1	7	Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui,
+01O	1	8	ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.
+01O	1	9	Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui.
+01O	1	10	Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
+01O	1	11	Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui.
+01O	1	12	Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä.
+01O	1	13	Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.
+01O	1	14	Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia.
+01O	1	15	Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui.
+01O	1	16	Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet.
+01O	1	17	Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle,
+01O	1	18	hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä.
+01O	1	19	Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.
+01O	1	20	Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla."
+01O	1	21	Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä.
+01O	1	22	Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä."
+01O	1	23	Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.
+01O	1	24	Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui.
+01O	1	25	Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.
+01O	1	26	Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."
+01O	1	27	Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
+01O	1	28	Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."
+01O	1	29	Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.
+01O	1	30	Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui.
+01O	1	31	Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.
+01O	2	1	Näin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on.
+01O	2	2	Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.
+01O	2	3	Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstään.
+01O	2	4	Tämä on kertomus siitä, kuinka taivas ja maa saivat alkunsa silloin kun ne luotiin.    Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
+01O	2	5	ei maan päällä ollut vielä yhtään pensasta eikä edes ruoho ollut noussut esiin, sillä Herra Jumala ei ollut antanut sateen kastella maata eikä ihmistä vielä ollut maata viljelemässä.
+01O	2	6	Mutta maasta kumpusi vettä, ja se kasteli maan pinnan.
+01O	2	7	Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
+01O	2	8	Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja sinne hän asetti ihmisen, jonka oli tehnyt.
+01O	2	9	Herra Jumala kasvatti maasta esiin kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä, ja paratiisin keskelle hän kasvatti elämän puun sekä hyvän- ja pahantiedon puun.
+01O	2	10	Eedenistä sai alkunsa joki, joka kasteli puutarhan ja joka sieltä lähtiessään jakautui neljäksi haaraksi.
+01O	2	11	Ensimmäisen nimi on Pison. Se kiertää koko Havilan maan, missä on kultaa,
+01O	2	12	ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös suitsutuspihkaa ja onykskiveä.
+01O	2	13	Toisen joen nimi on Gihon. Se kiertää koko Nubian maan.
+01O	2	14	Kolmannen joen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse. Ja neljäs joki on Eufrat.
+01O	2	15	Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä.
+01O	2	16	Herra Jumala sanoi ihmiselle: "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.
+01O	2	17	Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma."
+01O	2	18	Herra Jumala sanoi: "Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen."
+01O	2	19	Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui.
+01O	2	20	Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille linnuille ja kaikille villieläimille. Mutta ihmiselle ei löytynyt sopivaa kumppania.
+01O	2	21	Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen ja otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti kohdan lihalla.
+01O	2	22	Herra Jumala teki tästä kylkiluusta naisen ja toi hänet miehen luo.
+01O	2	23	Ja mies sanoi: -- Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani. Naiseksi häntä sanottakoon: miehestä hänet on otettu.
+01O	2	24	Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.
+01O	2	25	Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.
+01O	3	1	Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?"
+01O	3	2	Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
+01O	3	3	Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'"
+01O	3	4	Silloin käärme sanoi naiselle: "Ei, ette te kuole.
+01O	3	5	Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan."
+01O	3	6	Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
+01O	3	7	Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
+01O	3	8	Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
+01O	3	9	Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: "Missä sinä olet?"
+01O	3	10	Mies vastasi: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."
+01O	3	11	Herra Jumala kysyi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
+01O	3	12	Mies vastasi: "Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin."
+01O	3	13	Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme minut petti, ja minä söin."
+01O	3	14	Herra Jumala sanoi käärmeelle: -- Koska tämän teit, olet kirottu. Toisin kuin muut eläimet, karja ja pedot, sinun on madeltava vatsallasi ja syötävä maan tomua niin kauan kuin elät.
+01O	3	15	Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille: ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
+01O	3	16	Naiselle hän sanoi: -- Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi. Kuitenkin tunnet halua mieheesi, ja hän pitää sinua vallassaan.
+01O	3	17	Ja miehelle hän sanoi: -- Koska teit niin kuin vaimosi sanoi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä, niin olkoon maa sinun takiasi kirottu. Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi niin kauan kuin elät.
+01O	3	18	Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta, mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
+01O	3	19	Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.
+01O	3	20	Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti.
+01O	3	21	Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.
+01O	3	22	Sitten Herra Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!"
+01O	3	23	Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
+01O	3	24	Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.
+01O	4	1	Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja Eeva tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Minä olen Herran avulla saanut poikalapsen."
+01O	4	2	Sitten hän synnytti Kainille veljen, Abelin. Abelista tuli lammaspaimen ja Kainista maanviljelijä.
+01O	4	3	Kerran Kain toi Herralle uhrilahjaksi maan satoa,
+01O	4	4	ja Abel toi lampaidensa esikoiskaritsoja ja niiden rasvaa. Herra katsoi suopeasti Abeliin ja hänen uhriinsa,
+01O	4	5	mutta Kainin ja hänen uhrinsa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain suuttui kovin ja hänen katseensa synkistyi.
+01O	4	6	Herra kysyi Kainilta: "Miksi sinä suutuit ja katselet synkkänä maahan?
+01O	4	7	Jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et tee, on synti ovella vaanimassa. Sinua se haluaa, mutta sinun on pidettävä se kurissa."
+01O	4	8	Kain sanoi veljelleen Abelille: "Lähde mukaani." Mutta kun he olivat kulkeneet jonkin matkaa, Kain kävi veljensä Abelin kimppuun ja tappoi hänet.
+01O	4	9	Silloin Herra kysyi Kainilta: "Missä on veljesi Abel?" Kain vastasi: "En tiedä. Olenko minä veljeni vartija?"
+01O	4	10	Herra sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt! Etkö kuule, kuinka veljesi veri huutaa minulle maasta?
+01O	4	11	Nyt olet kirottu etkä voi jäädä tänne, sillä tämän maan oli avattava suunsa ja otettava vastaan veljesi veri, jonka sinä vuodatit.
+01O	4	12	Kun koetat viljellä maata, se ei enää ruoki sinua, vaan sinun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maan päällä."
+01O	4	13	Kain sanoi Herralle: "Syntini rangaistus on minulle liian raskas kantaa.
+01O	4	14	Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta, minä joudun pois kasvojesi edestä. Minun on harhailtava kodittomana ja pakolaisena maailmalla, ja silloin kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut."
+01O	4	15	Mutta Herra sanoi hänelle: "Ei, vaan kostettakoon seitsenkertaisesti sille, joka tappaa Kainin." Ja Herra pani Kainiin merkin, ettei kukaan, joka hänet kohtaa, tappaisi häntä.
+01O	4	16	Niin Kain lähti pois Herran kasvojen edestä ja asettui asumaan Nodin maahan Eedenin itäpuolelle.
+01O	4	17	Kain yhtyi vaimoonsa, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Henokin. Kain oli ensimmäinen, joka perusti kaupungin, ja hän antoi sille nimen poikansa Henokin mukaan.
+01O	4	18	Henokille syntyi Irad, Iradille syntyi Mehujael, Mehujaelille syntyi Metusael, ja Metusaelille syntyi Lemek.
+01O	4	19	Lemek otti itselleen kaksi vaimoa; toisen nimi oli Ada ja toisen Silla.
+01O	4	20	Ada synnytti Jabalin, josta tuli teltoissa asuvien paimentolaisten kantaisä.
+01O	4	21	Jabalin veli oli nimeltään Jubal, ja hänestä tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja.
+01O	4	22	Myös Silla synnytti pojan, Tubal-Kainin, sepän, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Tubal- Kainilla oli sisar, jonka nimi oli Naama.
+01O	4	23	Lemek sanoi vaimoilleen: -- Ada ja Silla, kuulkaa minua, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne minun sanani! Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä naarmusta nuorukaisen.
+01O	4	24	Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.
+01O	4	25	Aadam yhtyi taas vaimoonsa, ja tämä synnytti pojan. Eeva antoi hänelle nimen Set ja sanoi: "Jumala on suonut minulle uuden jälkeläisen Abelin sijaan, jonka Kain tappoi."
+01O	4	26	Setillekin syntyi poika, ja Set antoi hänelle nimen Enos.  Niihin aikoihin alettiin nimeltä kutsuen rukoilla avuksi Herraa.
+01O	5	1	Tämä on luettelo Aadamin jälkeläisistä. Luodessaan ihmisen Jumala teki hänet kaltaisekseen.
+01O	5	2	Hän loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Ja hän siunasi heidät ja antoi heille nimeksi ihminen silloin kun heidät luotiin.
+01O	5	3	Kun Aadam oli elänyt 130 vuotta, hänelle syntyi poika, joka oli hänen näköisensä, hänen kaltaisensa, ja hän antoi pojalle nimen Set.
+01O	5	4	Setin syntymän jälkeen Aadam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	5	Aadam eli kaikkiaan 930 vuotta, ja sitten hän kuoli.
+01O	5	6	Kun Set oli elänyt 105 vuotta, hänelle syntyi Enos.
+01O	5	7	Enosin syntymän jälkeen Set eli vielä 807 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	8	Set eli kaikkiaan 912 vuotta ja kuoli sitten.
+01O	5	9	Kun Enos oli elänyt 90 vuotta, hänelle syntyi Kenan.
+01O	5	10	Kenanin syntymän jälkeen Enos eli vielä 815 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	11	Enos eli kaikkiaan 905 vuotta ja kuoli sitten.
+01O	5	12	Kun Kenan oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyi Mahalalel.
+01O	5	13	Mahalalelin syntymän jälkeen Kenan eli vielä 840 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	14	Kenan eli kaikkiaan 910 vuotta ja kuoli sitten.
+01O	5	15	Kun Mahalalel oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Jered.
+01O	5	16	Jeredin syntymän jälkeen Mahalalel eli vielä 830 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	17	Mahalalel eli kaikkiaan 895 vuotta ja kuoli sitten.
+01O	5	18	Kun Jered oli elänyt 162 vuotta, hänelle syntyi Henok.
+01O	5	19	Henokin syntymän jälkeen Jered eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	20	Jered eli kaikkiaan 962 vuotta ja kuoli sitten.
+01O	5	21	Kun Henok oli elänyt 65 vuotta, hänelle syntyi Metuselah.
+01O	5	22	Metuselahin syntymän jälkeen Henok eli vielä 300 vuotta vaeltaen aina Jumalan tahdon mukaisesti, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	23	Henok eli kaikkiaan 365 vuotta.
+01O	5	24	Hän vaelsi kuuliaisena Jumalalle. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.
+01O	5	25	Kun Metuselah oli elänyt 187 vuotta, hänelle syntyi Lemek.
+01O	5	26	Lemekin syntymän jälkeen Metuselah eli vielä 782 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	27	Metuselah eli kaikkiaan 969 vuotta ja kuoli sitten.
+01O	5	28	Kun Lemek oli elänyt 182 vuotta, hänelle syntyi poika.
+01O	5	29	Hän antoi pojalle nimen Nooa ja sanoi: "Tämä poika on antava meille lohtua työssämme ja vaivannäössämme, kun viljelemme maata, jonka Herra on kironnut."
+01O	5	30	Lemek eli Nooan syntymän jälkeen vielä 595 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	5	31	Lemek eli kaikkiaan 777 vuotta ja kuoli sitten.
+01O	5	32	Kun Nooa oli elänyt 500 vuotta, hänelle syntyivät Seem, Haam ja Jafet.
+01O	6	1	Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
+01O	6	2	jumalien pojat huomasivat, että ihmisten tyttäret olivat kauniita, ja he ottivat näistä vaimoikseen keitä halusivat.
+01O	6	3	Herra sanoi: "Minä en anna elämän hengen asua ihmisessä miten kauan tahansa. Ihminen on lihaa, heikko ja katoavainen. Olkoon siis hänen elinikänsä enintään satakaksikymmentä vuotta."
+01O	6	4	Siihen aikaan ja myöhemminkin oli maan päällä jättiläisiä, kun jumalien pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia. Juuri näitä olivat muinaisajan kuuluisat sankarit.
+01O	6	5	Kun Herra näki, että ihmisten pahuus lisääntyi maan päällä ja että heidän ajatuksensa ja pyrkimyk- sensä olivat kauttaaltaan pahat,
+01O	6	6	hän katui, että oli tehnyt ihmisen, ja murehti sitä sydämessään.
+01O	6	7	Ja Herra sanoi: "Minä pyyhin maan päältä ihmisen, jonka olen luonut, ja ihmisen mukana karjaeläimet, pikkueläimet ja taivaan linnut, sillä minä kadun, että olen ne tehnyt."
+01O	6	8	Mutta Nooa oli Herralle mieluinen.
+01O	6	9	Tämä on kertomus Nooasta ja hänen suvustaan. Nooa oli aikalaistensa joukossa ainoa oikeamielinen ja nuhteeton, ja hän vaelsi Jumalalle kuuliaisena.
+01O	6	10	Hänelle syntyi kolme poikaa: Seem, Haam ja Jafet.
+01O	6	11	Siihen aikaan turmelus levisi maassa Jumalan silmien alla ja väkivalta täytti maan.
+01O	6	12	Kun Jumala katseli maata, hän näki, että turmelus vallitsi kaikkialla, sillä ihmiset kuluttivat elämänsä pahuudessa.
+01O	6	13	Jumala sanoi Nooalle:  "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollises- ta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.
+01O	6	14	Tee itsellesi arkki sypressipuusta, rakenna se huoneita täyteen ja tiivistä se maapiellä sisältä ja ulkoa.
+01O	6	15	Tällaiseksi sinun tulee tehdä arkki: sen pituus olkoon kolmesataa kyynärää, leveys viisikymmentä ja korkeus kolmekymmentä kyynärää.
+01O	6	16	Rakenna arkkiin katto ja tee siitä kyynärän verran kalteva, sijoita ovi arkin kylkeen ja rakenna arkkiin kolme kerrosta.
+01O	6	17	"Minä lähetän vedenpaisumuksen maan päälle hävittämään taivaan alta kaiken, missä on elämän henki. Kaikki on tuhoutuva maan päältä,
+01O	6	18	mutta sinun kanssasi minä teen liiton. Sinun tulee mennä arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi vaimot.
+01O	6	19	Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa mukaasi arkkiin kaksi, uros ja naaras, että ne säilyisivät hengissä sinun kanssasi.
+01O	6	20	Lintuja, karjaeläimiä ja kaikkia pikkueläimiä tulkoon luoksesi kaksi kutakin lajia, jotta ne jäisivät henkiin.
+01O	6	21	Sinun tulee ottaa mukaan arkkiin kaikenlaista syötävää, niin että sinulla ja kaikilla muilla on mitä syödä."
+01O	6	22	Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt.
+01O	7	1	Herra sanoi Nooalle: "Mene perheinesi arkkiin, sillä minä olen havainnut sinut ainoaksi vanhurskaaksi tämän sukupolven joukossa.
+01O	7	2	Ota kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä seitsemän paria, uroksia ja naaraita, mutta kaikkia epäpuhtaita karjaeläimiä ota kaksi, uros ja naaras.
+01O	7	3	Myös taivaan lintuja ota seitsemän paria, uroksia ja naaraita, että niiden suku jatkuisi maan päällä.
+01O	7	4	Seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen, jota kestää neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Minä pyyhin pois maan päältä kaikki olennot, jotka olen luonut."
+01O	7	5	Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt.
+01O	7	6	Nooa oli kuudensadan vuoden ikäinen, kun vedenpaisumus tuli.
+01O	7	7	Hän vei poikansa, vaimonsa ja poikiensa vaimot mukanaan arkkiin vedenpaisumukselta turvaan.
+01O	7	8	Uhrikelpoisia ja epäpuhtaita karjaeläi- miä, lintuja ja kaikkia maalla liikkuvia pikkueläi- miä
+01O	7	9	meni pareittain, uros ja naaras kutakin lajia, Nooan luo arkkiin, niin kuin Jumala oli hänelle sanonut.
+01O	7	10	Kun seitsemän päivää oli kulunut, tuli vedenpaisumus maan päälle.
+01O	7	11	Sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataa vuotta, vuoden toisen kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ik- kunat aukenivat.
+01O	7	12	Maan päällä satoi rankasti nel- jäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.
+01O	7	13	Juuri sinä päivänä Nooa sekä hänen kolme poikaansa Seem, Haam ja Jafet, hänen vaimonsa ja hänen kolmen poi- kansa vaimot menivät arkkiin.
+01O	7	14	Heidän lisäkseen arkkiin meni kaikkia villieläimiä, karjaeläimiä ja maalla liikkuvia pikkueläimiä sekä kaikkia lintuja, niin pikkulintuja kuin muitakin siivekkäitä.
+01O	7	15	Nooan luo tuli kaikkia eläviä olentoja pareittain,
+01O	7	16	jokaista lajia uros ja naaras, niin kuin Jumala oli Nooalle sanonut. Ja Jumala sulki oven Nooan jälkeen.
+01O	7	17	Niin tuli vedenpaisumus neljäksikymmeneksi päiväksi maan päälle. Vedet nousivat ja nostivat arkin irti, niin että se kohosi korkealle maasta.
+01O	7	18	Vedet paisuivat ja lisääntyivät suuresti maan päällä, ja arkki ajelehti veden pinnalla.
+01O	7	19	Ja vedet paisuivat paisumistaan, kunnes korkeimmatkin vuoret peittyivät.
+01O	7	20	Vesi nousi, ja vuoret jäivät viisitoista kyynärää veden alle.
+01O	7	21	Silloin tuhoutuivat kaikki maan elävät olennot, linnut, karjaeläimet, villieläimet ja kaikki maan päällä vilisevät pikkueläimet sekä kaikki ihmiset.
+01O	7	22	Kaikki kuivalla maalla elävät olennot kuolivat, kaikki, joissa oli elämän henkäys.
+01O	7	23	Näin Herra pyyhkäisi maan päältä kaikki elävät olennot, ihmiset, karjaeläimet, pikkueläimet ja linnut; kaikki ne hän pyyhkäisi pois. Jäljelle jäivät vain Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan arkissa.
+01O	7	24	Maa oli veden vallassa sataviisikymmentä päivää.
+01O	8	1	Mutta Jumala ei unohtanut Nooaa eikä villieläimiä ja karjaeläimiä, jotka olivat arkissa hänen muka- naan, vaan pani tuulen puhaltamaan maan yli, ja vedet lakkasivat nousemasta.
+01O	8	2	Syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi.
+01O	8	3	Vedet väistyivät väistymistään maan päältä, ja sadanviidenkymmenen päivän kuluttua vedet olivat alentuneet niin paljon,
+01O	8	4	että arkki pysähtyi seitsemännen kuun seitsemäntenätoista päivänä Arara- tin vuoristoon.
+01O	8	5	Vedet vähenivät vähenemistään kymmenenteen kuuhun saakka, ja kymmenennen kuun ensimmäisenä päivänä tulivat vuorten huiput näky- viin.
+01O	8	6	Kun vielä neljäkymmentä päivää oli kulunut, Nooa avasi arkin ikkunaluukun, jonka hän oli tehnyt,
+01O	8	7	ja päästi lentoon korpin. Se lähti ja lenteli edestakaisin, kunnes vedet olivat kuivuneet maan päältä.
+01O	8	8	Sitten hän lähetti luotaan kyyhkysen saadakseen tietää, joko maa oli tullut esiin veden alta,
+01O	8	9	mutta se ei löytänyt jalansijaa, mihin jäädä levähtämään, vaan palasi hänen luokseen arkkiin, sillä vesi peitti yhä koko maan pinnan. Ja hän ojensi kätensä ja otti kyyhkysen luokseen arkkiin.
+01O	8	10	Hän odotti vielä seitsemän päivää ja lähetti kyyhkysen uudelleen arkista.
+01O	8	11	Kun kyyhkynen illansuussa palasi hänen luokseen, sillä oli nokassaan tuore oliivipuun lehti. Siitä Nooa ymmärsi, että vedet olivat käyneet vähiin maan päällä.
+01O	8	12	Hän odotti silti seitsemän päivää lisää ja päästi kyyhkysen jälleen lentoon, eikä se enää palannut hänen luokseen.
+01O	8	13	Ensimmäisenä päivänä ensimmäistä kuuta sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vedet eivät enää peittäneet maata. Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuivunut.
+01O	8	14	Toisen kuun kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli kokonaan kuiva.
+01O	8	15	Silloin Jumala sanoi Nooalle:
+01O	8	16	"Lähde ulos arkista ja ota mukaan vaimosi, poikasi ja poikiesi vaimot.
+01O	8	17	Vie mukanasi ulos kaikki eläimet, jotka ovat luonasi, kaikki elävät olennot, linnut, karjaeläimet ja maan päällä liikkuvat pikkueläimet. Vilisköön maa niitä jälleen, ja olkoot ne hedelmälliset ja lisääntykööt maan päällä."
+01O	8	18	Niin Nooa lähti poikiensa, vaimonsa ja poikiensa vaimojen kanssa ulos,
+01O	8	19	ja kaikki eläimet, kaikki pikkueläimet, linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat, lähtivät suvuittain arkista.
+01O	8	20	Sitten Nooa rakensi alttarin Herralle, otti kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä ja uhrikelpoisia lintuja ja uhrasi ne polttouhrina alttarilla.
+01O	8	21	Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mieles- sään: "Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein.
+01O	8	22	-- Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö."
+01O	9	1	Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyt- täkää maa.
+01O	9	2	Kaikki villieläimet ja taivaan linnut, kaikki maan päällä liikkuvat eläimet ja meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä; ne on annettu teidän valtaanne.
+01O	9	3	Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit.
+01O	9	4	Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.
+01O	9	5	Ja jokaisen, joka vuodattaa teidän verenne, teidän elämänvoimanne, minä vaadin tilille. Minä vaadin tilille jokaisen eläimenkin. Vaadin tilille jokaisen ihmisen, joka vuodattaa lähimmäisensä veren.
+01O	9	6	-- Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä omaksi kuvakseen Jumala teki ihmisen.
+01O	9	7	Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää, lisääntykää ja levitkää yli maan."
+01O	9	8	Ja Jumala sanoi Nooalle ja hänen pojilleen:
+01O	9	9	"Minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa,
+01O	9	10	kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka ovat teidän kanssanne maan päällä, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien villieläintenkin kanssa, kaikkien niiden kanssa, jotka tulivat arkista ulos.
+01O	9	11	Minä teen liiton ja annan teille lupaukseni: koskaan enää ei vedenpaisumus tuhoa kaikkea elävää, se ei koskaan enää hävitä maata."
+01O	9	12	Jumala sanoi vielä: "Tämä on merkkinä liitosta, jonka minä teen teidän sekä kaikkien maan päällä elävien olentojen kanssa kaikkiin tuleviin sukupolviin asti:
+01O	9	13	minä asetan kaareni pilviin, ja se on oleva merkkinä minun ja maan välisestä liitosta.
+01O	9	14	Kun annan pilvien nousta taivaalle ja sateenkaari näkyy pilvissä,
+01O	9	15	muistan liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaiken elollisen kanssa: vedet eivät enää koskaan paisu tuhotulvaksi hukuttamaan kaikkea elävää.
+01O	9	16	Kaari näkyy pilvissä, ja kun minä sen näen, muistan ikuisen liiton, jonka olen tehnyt kaikkien elävien olentojen, kaikkien maan päällä elävien kanssa."
+01O	9	17	Ja Jumala sanoi vielä Nooalle: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä teen kaikkien maan päällä elävien kanssa."
+01O	9	18	Nooan pojat, jotka lähtivät arkista, olivat Seem, Haam ja Jafet, ja Haamista tuli Kanaanin isä.
+01O	9	19	Nämä kolme olivat Nooan pojat, ja heidän jälkeläisiään ovat kaikki maailman ihmiset.
+01O	9	20	Nooa ryhtyi viljelemään maata ja istutti ensimmäisen viinitarhan.
+01O	9	21	Mutta kun hän joi viiniä, hän juopui ja jäi alastomana makaamaan telttaansa.
+01O	9	22	Haam, Kanaanin isä, näki isänsä alastomuuden ja kertoi siitä ulkona molemmille veljilleen.
+01O	9	23	Silloin Seem ja Jafet ottivat viitan, levittivät sen harteilleen, menivät sisään selkä edellä ja peittivät isänsä alastomuuden. Heidän kasvonsa olivat poispäin, eivätkä he nähneet isäänsä alastomana.
+01O	9	24	Kun Nooa selvisi juopumuksestaan ja sai kuulla, mitä hänen nuorin poikansa oli hänelle tehnyt,
+01O	9	25	hän sanoi: -- Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja.
+01O	9	26	Ja hän sanoi vielä: -- Kiitetty olkoon Herra, Seemin Jumala, ja Kanaan olkoon Seemin orja.
+01O	9	27	Tehköön Jumala laajaksi Jafetin suvun, ja saakoon se asua myös Seemin majoissa, ja Kanaan olkoon heidän orjansa.
+01O	9	28	Nooa eli vedenpaisumuksen jälkeen vielä 350 vuotta.
+01O	9	29	Kaikkiaan hän eli 950 vuotta, ja sitten hän kuoli.
+01O	10	1	Tämä on luettelo Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jafetin, jälkeläisistä. Vedenpaisumuksen jälkeen heille syntyi poikia.
+01O	10	2	Jafetin pojat olivat Gomer, Magog, Madai, Javan, Tubal, Mesek ja Tiras.
+01O	10	3	Gomerin pojat olivat Askenas, Rifat ja Togarma.
+01O	10	4	Javanin pojat olivat Elisa ja Tarsis; myös kittiläiset ja rodanilaiset ovat hänen jälkeläisiään.
+01O	10	5	Näistä erkanivat omiin maihinsa rannikoiden ja saarten kansat, kukin kansa kielensä ja heimonsa mukaan.
+01O	10	6	Haamin pojat olivat Kus, Misraim, Put ja Kanaan.
+01O	10	7	Kusin pojat olivat Seba, Havila, Sabta, Raema ja Sabteka. Raeman pojat olivat Saba ja Dedan.
+01O	10	8	Kusille syntyi myös Nimrod, josta tuli ensimmäinen mahtava hallitsija maan päällä.
+01O	10	9	Hän oli suuri metsästäjä Jumalan armosta. Siksi onkin tapana sanoa: "On kuin Nimrod, suuri metsästäjä Jumalan armosta."
+01O	10	10	Hän hallitsi aluksi Babylonia, Erekiä, Akkadia ja Kalnea Sinearin maassa.
+01O	10	11	Sieltä hän siirtyi Assyriaan ja rakensi Niniven, Rehobot-Irin, Kalahin
+01O	10	12	ja Resenin suuren kaupungin Niniven ja Kalahin välille.
+01O	10	13	Misraimin jälkeläisiä ovat ludilaiset, anamilaiset, lehabilaiset, naftuhilaiset,
+01O	10	14	patrosilaiset, kasluhilaiset, joista filistealaiset ovat lähtöisin, sekä kaftorilaiset.
+01O	10	15	Kanaanille syntyivät Sidon, hänen esikoisensa, sekä Het.
+01O	10	16	Hänen jälkeläisiään ovat myös jebusilaiset, amorilaiset, girgasilaiset,
+01O	10	17	hivviläiset, arkilaiset ja siniläiset,
+01O	10	18	arva- dilaiset, semeriläiset ja hamatilaiset. Kanaanilaisten heimot hajaantuivat sittemmin,
+01O	10	19	ja kanaanilaisten alue ulottui Sidonista Gerarin suuntaan Gazaan saakka sekä Sodoman ja Gomorran, Adman ja Seboimin suuntaan Lesaan saakka.
+01O	10	20	Nämä olivat Haamin jälkeläisiä lueteltuina heimoittain ja kielittäin, kukin maansa ja kansansa mukaan.
+01O	10	21	Myös Seemille syntyi poikia. Hän oli Jafetin vanhempi veli, ja hänestä tuli kaikkien Eberin jäl- keläisten kantaisä.
+01O	10	22	Seemin pojat olivat Elam, Assur, Arpaksad, Lud ja Aram.
+01O	10	23	Aramin pojat olivat Us, Hul, Geter ja Mas.
+01O	10	24	Arpaksadille syntyi Selah ja Selahille Eber.
+01O	10	25	Eberille syntyi kaksi poikaa. Toinen oli nimeltään Peleg, koska hänen aikanaan ihmissuku hajaantui yli maan, ja toisen nimi oli Joktan.
+01O	10	26	Joktanille syntyivät Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah,
+01O	10	27	Hadoram, Usal, Dikla,
+01O	10	28	Obal, Abimael, Saba,
+01O	10	29	Ofir, Havila ja Jobab. Nämä kaikki olivat Joktanin jälkeläisiä.
+01O	10	30	Heidän asuinalueensa ulottui Mesasta Sefarin suuntaan idän vuoristoon saakka.
+01O	10	31	Nämä olivat Seemin jälkeläisiä lueteltuina heimoittain ja kielittäin, kukin maansa ja kansansa mukaan.
+01O	10	32	Nämä olivat Nooan poikien jälkeläiset lueteltuina heimoittain ja kansoittain, ja heistä haarautuivat kansat maailmaan vedenpaisumuksen jälkeen.
+01O	11	1	Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä.
+01O	11	2	Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan.
+01O	11	3	Ja he sanoivat toisilleen: "Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi." He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen.
+01O	11	4	He sanoivat: "Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan."
+01O	11	5	Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat,
+01O	11	6	ja sanoi: "Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pys- tyvät tekemään mitä tahansa.
+01O	11	7	Menkäämme sekoitta- maan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä tois- tensa puhetta."
+01O	11	8	Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat raken- tamasta kaupunkia.
+01O	11	9	Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan.
+01O	11	10	Tämä on luettelo Seemin jälkeläisistä. Seem oli satavuotias, kun hänelle syntyi Arpaksad. Tämä tapahtui kaksi vuotta vedenpaisumuksen jälkeen.
+01O	11	11	Arpaksadin syntymän jälkeen Seem eli vielä 500 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	11	12	Kun Arpaksad oli elänyt 35 vuotta, hänelle syntyi Selah.
+01O	11	13	Selahin syntymän jälkeen Arpaksad eli vielä 403 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	11	14	Kun Selah oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Eber.
+01O	11	15	Eberin syntymän jälkeen Selah eli vielä 403 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	11	16	Kun Eber oli elänyt 34 vuotta, hänelle syntyi Peleg.
+01O	11	17	Pelegin syntymän jälkeen Eber eli vielä 430 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttä- riä.
+01O	11	18	Kun Peleg oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Reu.
+01O	11	19	Reun syntymän jälkeen Peleg eli vielä 209 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	11	20	Kun Reu oli elänyt 32 vuotta, hänelle syntyi Serug.
+01O	11	21	Serugin syntymän jälkeen Reu eli vielä 207 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttäriä.
+01O	11	22	Kun Serug oli elänyt 30 vuotta, hänelle syntyi Nahor.
+01O	11	23	Nahorin syntymän jälkeen Serug eli vielä 200 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttä- riä.
+01O	11	24	Kun Nahor oli elänyt 29 vuotta, hänelle syntyi Terah.
+01O	11	25	Terahin syntymän jälkeen Nahor eli vielä 119 vuotta, ja hänelle syntyi lisää poikia ja tyttä- riä.
+01O	11	26	Kun Terah oli elänyt 70 vuotta, hänelle syntyivät Abram, Nahor ja Haran.
+01O	11	27	Tämä on luettelo Terahin jälkeläisistä. Terahille syntyivät Abram, Nahor ja Haran, ja Haranille syntyi Loot.
+01O	11	28	Haran kuoli ennen isäänsä Terahia synnyinmaassaan Kaldean Urissa.
+01O	11	29	Abram ja Nahor ottivat itselleen vaimot. Abramin vaimon nimi oli Sarai, ja Nahorin vaimo oli Milka, Haranin tytär. Haran oli Milkan ja Jiskan isä.
+01O	11	30	Sarai oli hedelmätön, hän ei saanut lasta.
+01O	11	31	Terah otti mukaansa poikansa Abramin, poikansa Haranin pojan Lootin sekä Abramin vaimon Sarain ja lähti kulkemaan heidän kanssaan Kaldean Urista Kanaaninmaan suuntaan. Tultuaan Harraniin he jäivät sinne asumaan.
+01O	11	32	Terah eli kaikkiaan 205 vuotta ja kuoli Harranissa.
+01O	12	1	Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
+01O	12	2	Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus.
+01O	12	3	Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille."
+01O	12	4	Niin Abram lähti Herran käskyn mukaan, ja Loot lähti hänen kanssaan. Harranista lähtiessään Abram oli seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.
+01O	12	5	Abram otti mukaan vaimonsa Sarain ja veljenpoikansa Lootin sekä perheiden koko omaisuuden, myös Harranissa hankitut orjat. Sitten he lähtivät kulkemaan kohti Kanaaninmaata ja saapuivat sinne.
+01O	12	6	Abram kulki Kanaaninmaan halki Sikemin seudulle, Moren tammelle asti. Siihen aikaan maassa asuivat kanaanilaiset.
+01O	12	7	Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Ja Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle.
+01O	12	8	Sieltä hän siirtyi Betelin itäpuolen vuorille, ja hän pystytti telttansa niin, että Betel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa.
+01O	12	9	Sieltä Abram siirtyi paikasta toiseen etelään Negeviin päin.
+01O	12	10	Sitten tuli maahan nälänhätä. Koska nälänhätä oli kova, Abram siirtyi Egyptiin ja asui siellä muukalaisena.
+01O	12	11	Egyptiä lähestyttäessä hän sanoi vaimolleen Saraille: "Minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen.
+01O	12	12	Kun egyptiläiset näkevät sinut ja käsittävät, että sinä olet minun vaimoni, he tappavat minut mutta jättävät sinut henkiin.
+01O	12	13	Sano siis, että olet minun sisareni, jotta minua kohdeltaisiin sinun takiasi hyvin ja saisin sinun ansiostasi pitää henkeni."
+01O	12	14	Kun Abram saapui Egyptiin, egyptiläiset havaitsivat, että Sarai oli hyvin kaunis nainen.
+01O	12	15	Sarain nähtyään faraon virkamiehet ylistivät häntä faraolle, ja hänet haettiin palatsiin.
+01O	12	16	Farao kohteli Abramia hyvin Sarain takia, ja Abram sai lampaita ja vuohia, nautakarjaa ja aaseja, orjia ja orjattaria sekä aasintammoja ja kameleita.
+01O	12	17	Mutta Herra antoi faraon ja hänen palatsinsa väen sairastua ankariin tauteihin Abramin vaimon Sarain tähden.
+01O	12	18	Silloin farao kutsutti Abramin luokseen ja sanoi: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Miksi et kertonut minulle, että hän on vaimosi?
+01O	12	19	Miksi sanoit häntä sisareksesi, niin että minä saatoin ottaa hänet vaimokseni? Siinä on vaimosi, ota hänet ja mene matkoihisi!"
+01O	12	20	Sitten farao antoi miehilleen käskyn toimittaa Abram, hänen vaimonsa ja koko hänen omaisuutensa maasta pois.
+01O	13	1	Niin Abram palasi Egyptistä Negeviin, mukanaan vaimonsa ja koko omaisuutensa, ja Loot seurasi hän- tä.
+01O	13	2	Abram oli hyvin rikas; hänellä oli karjaa, hopeaa ja kultaa.
+01O	13	3	Negevistä hän siirtyi Beteliä kohti kulkien leiripaikalta toiselle, kunnes saapui siihen Betelin ja Ain väliseen paikkaan, jossa hänen telttansa oli aikaisemmin ollut
+01O	13	4	ja jonne hän oli rakentanut alttarin. Siellä Abram rukoili Herraa.
+01O	13	5	Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja.
+01O	13	6	Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa.
+01O	13	7	Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.
+01O	13	8	Abram sanoi Lootille: "Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme.
+01O	13	9	Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmal- le."
+01O	13	10	Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata.
+01O	13	11	Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.
+01O	13	12	Abram jäi Kanaaninmaahan, kun taas Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien liepeille ja päätyi lopulta Sodomaan.
+01O	13	13	Mutta Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan.
+01O	13	14	Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: "Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen,
+01O	13	15	sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisil- lesi ikiajoiksi.
+01O	13	16	Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.
+01O	13	17	Lähde vaeltamaan maata pitkin ja poikin, sillä minä annan sen sinulle."
+01O	13	18	Abram siirtyi telttoineen paikasta toiseen, kun- nes asettui Hebroniin Mamren tammistoon. Sinne hän rakensi alttarin Herralle.
+01O	14	1	Siihen aikaan Sinearin kuningas Amrafel, Ellasarin kuningas Arjok, Elamin kuningas Kedorlaomer ja Gojimin kuningas Tideal
+01O	14	2	lähtivät sotaretkelle Sodoman kuningasta Beraa, Gomorran kuningasta Birsaa, Adman kuningasta Sinabia, Seboimin kuningasta Semeberiä ja Belan eli Soarin kuningasta vastaan.
+01O	14	3	Nämä viisi olivat kaikki yhdessä koonneet joukkonsa Siddiminlaaksoon, missä Kuollutmeri sijaitsee.
+01O	14	4	He olivat kaksitoista vuotta olleet Kedorlaomerin alaisina mutta nousivat kolmantenatoista vuotena kapinaan.
+01O	14	5	Neljäntenätoista vuotena tulivat Kedorlaomer ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat ja voittivat refalaiset Asterot-Karnaimissa, susilaiset Hamissa, emiläiset Kirjataimin tasangolla
+01O	14	6	ja horilaiset vuorilla, jotka ulottuvat Seiristä El-Paraniin, autiomaan laidoille saakka.
+01O	14	7	Sitten he kääntyivät takaisin ja tulivat En-Mispatiin eli Kadesiin ja kukistivat koko amalekilaisten maan ja myös amorilaiset, jotka asuivat Haseson-Tamarissa.
+01O	14	8	Silloin Sodoman, Gomorran, Adman ja Seboimin ku- ninkaat sekä Belan eli Soarin kuningas lähtivät liikkeelle ja järjestivät Siddiminlaaksossa joukkonsa taisteluun
+01O	14	9	Elamin kuningasta Kedorlaomeria, Gojimin kuningasta Tidealia, Sinearin kuningasta Amrafelia ja Ellasarin kuningasta Arjokia vastaan, viisi kuningasta neljää vastaan.
+01O	14	10	Mutta Siddiminlaakso oli täynnä maaöljykuoppia, ja kun Sodoman ja Gomorran kuninkaat ja heidän miehensä yrittivät kääntyä pakoon, he vajosivat niihin, ja henkiin jääneet pakenivat vuorille.
+01O	14	11	Heidän vihollisensa veivät Sodomasta ja Gomorrasta kaiken karjan ja muun omaisuuden sekä kaiken syötävän ja lähtivät sitten pois.
+01O	14	12	Lähtiessään he veivät myös Abramin veljenpojan Lootin ja koko tämän omaisuuden. Loot näet asui siihen aikaan Sodomassa.
+01O	14	13	Muuan pakoon päässyt tuli kertomaan tästä heprealaiselle Abramille, joka tuolloin asui amorilaisen Mamren tammistossa. Mamre oli Eskolin ja Anerin veli, ja he olivat liitossa Abramin kanssa.
+01O	14	14	Kun Abram kuuli, että hänen veljenpoikansa oli joutunut vangiksi, hän aseisti taistelukelpoiset miehensä, jotka olivat syntyneet hänen teltoissaan, kolmesataakahdeksantoista miestä kaikkiaan, lähti kuninkaiden perään ja tavoitti heidät Danissa.
+01O	14	15	Siellä hän jakoi väkensä ryhmiin ja hyökkäsi yöllä vihollisten kimppuun, voitti heidät ja ajoi heitä takaa aina Hobaan, joka on Damaskoksesta pohjoiseen.
+01O	14	16	Hän otti takaisin kaiken saaliin samoin kuin sukulaisensa Lootin, tämän omaisuuden sekä naiset ja muun väen.
+01O	14	17	Kun Abram oli paluumatkalla lyötyään Kedorlaome- rin ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat, Sodo- man kuningas tuli häntä vastaan Savenlaaksoon, jota sanotaan myös Kuninkaanlaaksoksi.
+01O	14	18	Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi,
+01O	14	19	ja hän siunasi Abramia sanoen: -- Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja.
+01O	14	20	Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi.  Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.
+01O	14	21	Sodoman kuningas sanoi Abramille: "Anna minulle ihmiset. Karjan ja tavaran voit pitää itse."
+01O	14	22	Silloin Abram sanoi Sodoman kuninkaalle: "Minä nostan käteni Herran, Korkeimman Jumalan, puoleen, joka on luonut taivaan ja maan, ja vannon:
+01O	14	23	minä en ota mitään sinun omaasi, en edes langanpätkää tai sandaalinhihnaa. Silloin et voi sanoa: 'Minä olen tehnyt Abramista rikkaan.'
+01O	14	24	Minä en tahdo mitään sen lisäksi, mitä palvelijani ovat syöneet ja mikä kuuluu niille miehille, jotka seurasivat minua. Myös Aner, Eskol ja Mamre saakoot oman osuutensa."
+01O	15	1	Näiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: "Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri."
+01O	15	2	Abram sanoi: "Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser."
+01O	15	3	Abram sanoi vielä: "Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut."
+01O	15	4	Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: "Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi."
+01O	15	5	Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: "Katso taivaal- le ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä."
+01O	15	6	Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.
+01O	15	7	Herra sanoi Abramille: "Minä olen Herra, joka toin sinut Kaldean Urista antaakseni sinun omaksesi tämän maan."
+01O	15	8	Mutta Abram kysyi: "Herra, minun Jumalani, mistä minä voin tietää, että saan sen omakseni?"
+01O	15	9	Silloin Herra sanoi hänelle: "Hae kolmivuotias hieho, kolmivuotias vuohi, kolmivuotias pässi, metsäkyyhky ja kyyhkysenpoikanen."
+01O	15	10	Ja Abram haki ne kaikki, halkaisi ne keskeltä ja asetti kunkin eläimen puolikkaat vastakkain; lintuja hän ei kuitenkaan halkaissut.
+01O	15	11	Kun ruhojen päälle laskeutui petolintuja, Abram ajoi ne pois.
+01O	15	12	Auringon laskiessa Abram vaipui horrokseen, ja synkkä kauhu valtasi hänet.
+01O	15	13	Silloin Herra sanoi hänelle: "Sinun tulee tietää, että jälkeläisesi joutuvat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän omansa. Heistä tulee siellä orjia, ja heitä sorretaan neljäsataa vuotta.
+01O	15	14	Mutta minä rankaisen myös sitä vierasta kansaa, jonka orjiksi he joutuvat, ja he pääsevät lähtemään sieltä suuri omaisuus mukanaan.
+01O	15	15	Sinä itse saat kuitenkin mennä rauhassa isiesi luo ja pääset hautaan hyvän vanhuuden jälkeen.
+01O	15	16	Sinun jälkeläisistäsi palaa tänne vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt."
+01O	15	17	Auringon laskettua tuli pilkkopimeä, ja silloin näkyi uunin savuava roihu ja soihdun lieska, joka liikkui uhrilihojen välissä.
+01O	15	18	Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin raja- purosta Eufratin suureen virtaan saakka,
+01O	15	19	tämän maan, jossa asuvat keniläiset, kenasilaiset ja kad- monilaiset,
+01O	15	20	heettiläiset, perissiläiset ja refa- laiset,
+01O	15	21	amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset."
+01O	16	1	Sarai, Abramin vaimo, ei ollut synnyttänyt miehelleen lasta. Mutta Sarailla oli egyptiläinen orjatar, jonka nimi oli Hagar.
+01O	16	2	Niin Sarai sanoi Abramille: "Herra ei ole sallinut minun synnyttää. Makaa siis minun orjattareni kanssa; ehkäpä hän voi synnyttää minulle lapsen." Abram myöntyi Sarain ehdotukseen.
+01O	16	3	Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyp- tiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi.
+01O	16	4	Abram yhtyi Hagariin, ja tämä tuli raskaaksi. Kun Hagar huomasi olevansa raskaana, hän alkoi väheksyä emäntäänsä.
+01O	16	5	Silloin Sarai sanoi Abramille: "Minua on loukattu, etkä sinä tee mitään. Minä itse annoin orjattareni sinun syliisi, mutta siitä saakka, kun hän sai tietää olevansa raskaana, hän on halveksinut minua. Herra ratkaiskoon meidän riitamme."
+01O	16	6	Abram sanoi Saraille: "Hän on sinun orjattaresi. Voit tehdä hänelle, mitä hyväksi näet." Ja Sarai kuritti Hagaria niin että Hagar pakeni hänen luotaan.
+01O	16	7	Herran enkeli kohtasi Hagarin autiomaassa vesilähteellä, joka oli Surin tien varressa.
+01O	16	8	Hän sanoi: "Hagar, Sarain orjatar, mistä olet tulossa ja minne olet menossa?" Hagar vastasi: "Minä olen paennut emäntäni Sarain luota."
+01O	16	9	Silloin Herran enkeli sanoi hänelle: "Palaa emäntäsi luo ja ota nöyrästi vastaan hänen kurituksensa."
+01O	16	10	Herran enkeli sanoi hänelle vielä: "Minä teen sinun jälke- läistesi määrän niin suureksi, ettei sitä voi laskea."
+01O	16	11	Sitten Herran enkeli sanoi hänelle: -- Sinä olet raskaana, ja kun synnytät pojan, anna hänelle nimeksi Ismael, sillä Herra kuuli, kun valitit hätääsi.
+01O	16	12	Poikasi on oleva kuin villiaasi, hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, aina hän on oleva vastakkain kaikkien veljiensä kanssa.
+01O	16	13	Niin Hagar alkoi kutsua Herraa, joka oli puhunut hänelle, nimellä El-Roi, 'Jumala joka minut näkee', sillä hän ajatteli: "Olenko todella saanut tässä paikassa nähdä hänet, joka valvoo askeleitani?"
+01O	16	14	Siksi alettiin tuota Kadesin ja Beredin välillä sijaitsevaa vesipaikkaa nimittää Lahai-Roin kaivok- si.
+01O	16	15	Hagar synnytti Abramille pojan, ja Abram antoi pojalleen, jonka Hagar oli synnyttänyt, nimen Ismael.
+01O	16	16	Abram oli kahdeksankymmentäkuusivuotias, kun Hagar synnytti hänelle Ismaelin.
+01O	17	1	Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti,
+01O	17	2	niin minä otan sinut liittoon kanssani ja teen suureksi sinun jälkeläistesi mää- rän."
+01O	17	3	Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala sanoi hänelle:
+01O	17	4	"Tällainen on liitto, johon minä sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kan- taisä.
+01O	17	5	Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän.
+01O	17	6	Minä annan sinulle paljon jälke- läisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita.
+01O	17	7	Minä pidän voimassa liiton sinun ja myös sinun jälkeläistesi kanssa, ikuisen liiton sukupolvesta toiseen, ja minä olen oleva sinun Juma- lasi ja sinun jälkeläistesi Jumala.
+01O	17	8	Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala."
+01O	17	9	Jumala puhui edelleen Abrahamille: "Pysykää uskollisesti tässä liitossa, sinä ja sinun jälkeläisesi sukupolvesta toiseen.
+01O	17	10	Tämä ehto teidän on täytettävä siinä liitossa, jonka olen tehnyt sinun ja sinun jälkeläistesi kanssa: teidän tulee ympärileikata jokainen mies ja poikalapsi.
+01O	17	11	Leikkauttakaa pois esinahkanne. Tämä on merkkinä liitosta, joka on meidän välillämme, minun ja teidän.
+01O	17	12	Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen. Ympärileikattakoon kaikki talossasi syntyneet orjat samoin kuin heimoosi kuulumattomat orjat, jotka itsellesi ostat,
+01O	17	13	siis jokainen talossasi syntynyt tai rahalla ostamasi orja. Näin te kannatte ruumiissanne merkkiä siitä, että minun tekemäni liitto on ikuinen.
+01O	17	14	Mutta jokainen ympärileikkaamaton poistettakoon kansansa parista. Hän on rikkonut liiton."
+01O	17	15	Jumala sanoi vielä Abrahamille: "Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara.
+01O	17	16	Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita."
+01O	17	17	Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: "Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?"
+01O	17	18	Ja Abraham sanoi Jumalalle: "Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaise- na!"
+01O	17	19	Jumala sanoi: "Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa.
+01O	17	20	Ja minä toteutan myös sen, mitä pyysit Ismaelin puolesta. Minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle suuren joukon jälkeläisiä. Hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan.
+01O	17	21	Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan."
+01O	17	22	Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois.
+01O	17	23	Niin Abraham ympärileikkasi vielä samana päivänä poikansa Ismaelin ja talonsa muut miehet ja poika- lapset, sekä oman väen että rahalla ostamansa orjat, kuten Jumala oli käskenyt hänen tehdä.
+01O	17	24	Abraham oli yhdeksänkymmentäyhdeksänvuotias, kun hänen esinahkansa leikattiin,
+01O	17	25	ja hänen poikansa Ismael oli kolmetoistavuotias, kun hänen esinahkansa leikattiin.
+01O	17	26	Tuona samana päivänä ympärileikattiin Abraham, hänen poikansa Ismael
+01O	17	27	ja heidän kanssaan kaikki palvelijat, sekä talossa syntyneet että muukalaisten joukosta ostetut.
+01O	18	1	Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan,
+01O	18	2	ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti.
+01O	18	3	Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi.
+01O	18	4	Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa?
+01O	18	5	Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Leväh- tääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo." He sanoivat: "Hyvä on, tee niin."
+01O	18	6	Abraham riensi telttaan Saaran luo ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista parhaita vehnäjauhoja, tee taikina ja leivo leipiä!"
+01O	18	7	Sitten hän kiiruhti karjansa luo, otti nuoren ja kauniin vasikan ja antoi sen palvelijalle, joka heti ryhtyi valmista- maan ateriaa.
+01O	18	8	Hän toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vie- raittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palve- lemaan heitä heidän syödessään.
+01O	18	9	Miehet kysyivät Abrahamilta: "Missä on vaimosi Saara?" Hän vastasi: "Tuolla teltassa."
+01O	18	10	Silloin yksi heistä sanoi: "Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimol- lasi Saaralla poika." Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa.
+01O	18	11	Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta.
+01O	18	12	Siksi Saara naurahti itsekseen ja ajatteli: "Voisiko näin kuihtuneessa naisessa vielä herätä halu? Miehenikin on jo käynyt vanhak- si."
+01O	18	13	Silloin Herra kysyi Abrahamilta: "Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: 'Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?'
+01O	18	14	Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika."
+01O	18	15	Saara väitti: "En minä nauranut", sillä hän oli peloissaan. Mutta Herra sanoi: "Saara, kyllä sinä nauroit."
+01O	18	16	Sitten miehet nousivat ja lähtivät Sodomaan päin, ja Abraham saattoi heitä kappaleen matkaa.
+01O	18	17	Herra ajatteli: "Miksi salaisin Abrahamilta, mitä aion tehdä?
+01O	18	18	Onhan Abrahamista polveutuva suuri ja mahtava kansa, ja hänen saamansa siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.
+01O	18	19	Minähän olen valinnut hänet, että hän käskisi poikiaan ja jälkeentulevaa sukuaan pysymään Herran tiellä ja noudattamaan oikeutta ja vanhurskautta, jotta minä voisin täyttää sen lupauksen, jonka olen Abrahamille antanut."
+01O	18	20	Ja Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas.
+01O	18	21	Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän."
+01O	18	22	Miehet lähtivät kulkemaan Sodomaan päin, mutta Herra jäi vielä puhumaan Abrahamin kanssa.
+01O	18	23	Abra- ham astui lähemmäksi ja kysyi: "Aiotko sinä tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?
+01O	18	24	Ehkä kaupungissa on viisikymmentä hurskasta. Tuhoaisitko sen silloinkin? Etkö armahtaisi tuota paikkaa niiden viidenkymmenen oikeamielisen vuoksi, jotka siellä asuvat?
+01O	18	25	On mahdotonta, että surmaisit syyttömät yhdessä syyllisten kanssa ja että syyttömien kävisi samoin kuin syyllisten. Ethän voi tehdä niin! Eikö koko maailman tuomari tuomitsisi oikein?"
+01O	18	26	Herra sanoi: "Jos löydän Sodomasta viisikymmentä hurskas- ta, niin heidän tähtensä minä säästän koko kaupun- gin."
+01O	18	27	Abraham vastasi: "Minä olen rohjennut puhua sinulle, Herra, vaikka olenkin vain tomua ja tuhkaa.
+01O	18	28	Entä jos niistä viidestäkymmenestä puuttuu viisi? Hävittäisitkö viiden vuoksi koko kaupungin?" Herra vastasi: "En hävitä, jos löydän sieltä neljä- kymmentäviisi."
+01O	18	29	Abraham kysyi vielä: "Entä jos siellä on neljäkymmentä?" Herra sanoi: "Niiden neljänkymmenen takia minä säästän sen."
+01O	18	30	Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhunkin vielä. Entä jos siellä on kolmekymmentä?" Herra vastasi: "En hävitä sitä, jos löydän sieltä kolmekymmentä."
+01O	18	31	Mutta Abraham sanoi: "Saanko vielä puhua sinulle, Herra? Entä jos sieltä löytyy vain kaksikymmentä?" Herra sanoi: "Niiden kahdenkymmenen takia jätän sen hävittämättä."
+01O	18	32	Mutta Abraham sanoi: "Älä suutu, Herra, vaikka puhun vielä tämän kerran. Entä jos sieltä löytyy kymmenen?" Herra sanoi: "Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä."
+01O	18	33	Tämän sanottuaan Herra lähti pois, ja Abraham palasi kotiinsa.
+01O	19	1	Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heidät nähdessään hän nousi, meni heitä vastaan, heittäytyi kasvoilleen maahan
+01O	19	2	ja tervehti heitä sanoen: "Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani yöksi, niin voitte pestä matkan pölyt jaloistanne. Heti aamusta voitte sitten jatkaa matkaanne." He vastasivat: "Ei, me yövymme ulkosalla."
+01O	19	3	Mutta Loot pyyteli heitä hartaasti, kunnes he lähtivät hänen mukaansa ja tulivat hänen kotiinsa. Hän valmisti heille runsaan aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söi- vät.
+01O	19	4	Ennen kuin he olivat asettuneet levolle, kokoontuivat talon eteen Sodoman asukkaat, kaupungin kaikki miehet, niin nuoret kuin vanhatkin.
+01O	19	5	He huusivat Lootia ja sanoivat hänelle: "Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!"
+01O	19	6	Loot meni ulos heidän luokseen, mutta sulki oven perässään.
+01O	19	7	Hän sanoi: "Hyvät miehet, älkää sentään tehkö niin pahaa tekoa.
+01O	19	8	Minulla on kaksi tytärtä, jotka ovat vielä neitsyitä. Minä tuon heidät teille, saatte tehdä heille mitä haluatte. Mutta näihin miehiin älkää koskeko, sillä he ovat hakeneet suojaa minun kattoni alta."
+01O	19	9	He sanoivat: "Pois tieltä! Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!" Ja he kävivät Lootin kimppuun ja ryhtyivät murtamaan ovea.
+01O	19	10	Mutta miehet, jotka olivat talossa, ojensivat kätensä, vetivät Lootin sisälle ja sulkivat oven.
+01O	19	11	Taloon pyrkivien miesten silmät he sokaisivat niin, ettei yksikään enää kyennyt löytämään ovea.
+01O	19	12	Vieraat sanoivat Lootille: "Jos sinulla on täällä kaupungissa vielä joku, vävy tai poika tai tyttäriä tai joku muu läheinen, niin vie heidät täältä pois,
+01O	19	13	sillä me hävitämme tämän paikan. Herra on saanut kuulla niin ankaran valituksen tätä kaupunkia vastaan, että hän on lähettänyt meidät hävittämään sen."
+01O	19	14	Niin Loot lähti puhumaan miehille, jotka olivat kihlanneet hänen tyttärensä, ja sanoi: "Pian pois täältä, pitäkää kiirettä! Herra hävittää tämän kaupungin!" Mutta he vain naureskelivat hänen puheilleen.
+01O	19	15	Kun aamu jo alkoi sarastaa, enkelit kiirehtivät Lootia ja sanoivat: "Lähde heti ja ota mukaasi vaimosi ja kaksi tytärtäsi, jotka ovat täällä, muu- ten saat surmasi tämän kaupungin syntitaakan täh- den!"
+01O	19	16	Kun hän vieläkin vitkasteli, miehet ottivat kädestä häntä, hänen vaimoaan ja molempia tyttäriään, veivät heidät ulos ja päästivät irti vasta kaupungin ulkopuolella -- Herra oli näet päättänyt säästää heidät.
+01O	19	17	Viedessään heitä ulos toinen miehistä sanoi Lootille: "Pakene henkesi edestä! Älä katso taaksesi äläkä pysähdy ennen kuin olet päässyt pois tältä tasangolta. Pakene vuoristoon, muuten olet mennyttä."
+01O	19	18	Mutta Loot vastasi hänelle: "Voi ei, herrani!
+01O	19	19	Sinä olet jo osoittanut minulle, palvelijallesi, suurta armoa ja laupeutta, kun sallit minun pitää henkeni. Mutta vuorille minä en uskalla yrittää: pelkään, että tuho saavuttaa minut ja minäkin kuolen.
+01O	19	20	Tuo kaupunki tuolla on niin lähellä, että ehdin paeta sinne, ja se on kovin vähäpätöinen. Sehän on liian mitätön hävitettäväksi; enkö saisi paeta sinne ja silti säilyttää henkeni?"
+01O	19	21	Mies sanoi: "Minä suostun sinun pyyntöösi vielä tässäkin asiassa enkä tuhoa tuota kaupunkia.
+01O	19	22	Pakene kiireesti sinne, sillä minä en voi tehdä mitään ennen kuin olet siellä." -- Tästä on peräisin kaupungin nimi Soar.
+01O	19	23	Kun aurinko oli noussut vuorten yläpuolelle ja Loot oli tullut Soariin,
+01O	19	24	Herra antoi sataa tai- vaasta tulta ja tulikiveä Sodoman ja Gomorran pääl- le.
+01O	19	25	Hän tuhosi nämä kaupungit ja koko tasangon sekä kaupunkien kaikki asukkaat ja maan kasvitkin.
+01O	19	26	Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.
+01O	19	27	Aamulla Abraham meni paikalle, jossa oli seissyt Herran kasvojen edessä.
+01O	19	28	Hän katseli Sodoman ja Gomorran suuntaan ja yli koko tasangon, ja silloin hän näki, että maasta nousi savua kuin polttouunis- ta.
+01O	19	29	Mutta kun Jumala hävitti tasangon kaupungit, hän piti Abrahamin mielessään, ja sen vuoksi hän toimitti Lootin pois tuhon keskeltä ennen kuin hä- vitti kaupungit, joissa Loot oli asunut.
+01O	19	30	Sitten Loot lähti Soarista ja asettui vuorille, ja hänen kaksi tytärtään seurasivat hänen mukanaan. Hän pelkäsi asua Soarissa ja asettui siksi molempien tyttäriensä kanssa luolaan asumaan.
+01O	19	31	Vanhempi tytär sanoi nuoremmalle: "Isä alkaa tulla vanhaksi, eikä maassa ole yhtään miestä, joka voisi tulla ottamaan meidät vaimokseen yleisen tavan mukaisesti.
+01O	19	32	Juotetaan isälle viiniä ja maataan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi."
+01O	19	33	Illalla he juottivat viiniä isälleen, ja vanhempi makasi isänsä kanssa, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti.
+01O	19	34	Seuraavana päivänä vanhempi sanoi nuoremmalle: "Minä makasin eilisiltana isän kanssa. Juotetaan hänelle viiniä tänäkin iltana, ja mene sinä nyt makaamaan hänen kanssaan, että saisimme isämme avulla lapsia ja sukumme säilyisi."
+01O	19	35	Ja he juottivat sinäkin iltana viiniä isälleen, ja nuorempi meni makaamaan hänen kanssaan, eikä Loot huomannut, milloin tytär tuli hänen viereensä ja milloin hän lähti.
+01O	19	36	Niin Lootin molemmat tyttäret tulivat raskaaksi isästään.
+01O	19	37	Vanhempi synnytti pojan ja antoi hänelle nimeksi Moab; hänestä tuli nykyisten moabilaisten kantaisä.
+01O	19	38	Nuorempi synnytti hänkin pojan ja antoi tälle nimeksi Ben-Ammi; hänestä tuli nykyisten ammonilaisten kantaisä.
+01O	20	1	Abraham siirtyi Mamren tammistosta Negeviin ja asettui asumaan Kadesin ja Surin välille. Sitten hän muutti siirtolaiseksi Gerarin kaupunkiin.
+01O	20	2	Siellä Abraham sanoi vaimostaan Saarasta: "Hän on minun sisareni." Niin Gerarin kuningas Abimelek haetti Saaran luokseen.
+01O	20	3	Mutta Jumala tuli Abimelekin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Sinun on kuoltava sen naisen vuoksi, jonka olet ottanut, sillä hän on toisen miehen vaimo."
+01O	20	4	Abimelek ei ollut kuitenkaan kajonnut häneen, ja siksi hän sanoi: "Herra, et kai surmaa syytöntä?
+01O	20	5	Mieshän sanoi minulle: 'Hän on minun sisareni.' Ja Saara sanoi itsekin: 'Hän on minun veljeni.' Minä olen tehnyt tämän vilpittömin mielin ja tietämättä tekeväni vääryyttä."
+01O	20	6	Jumala sanoi hänelle unessa: "Minäkin tiedän, että teit tämän vilpittömin mielin, ja niin minä estin sinua teke- mästä syntiä minua vastaan. Sen vuoksi minä en sallinut sinun koskea häneen.
+01O	20	7	Anna nyt miehelle takaisin hänen vaimonsa, sillä se mies on profeetta, ja kun hän rukoilee puolestasi, sinä saat elää. Mutta ellet anna häntä takaisin, niin tiedä, että sinun on kuoltava, sekä sinun että kaikkien läheis- tesi."
+01O	20	8	Aamulla herättyään Abimelek kutsui luokseen kaikki hovinsa miehet ja kertoi heille unensa. Miehet pelästyivät kovin.
+01O	20	9	Abimelek haetti luokseen Abrahamin ja sanoi hänelle: "Mitä oletkaan tehnyt meille! Miten minä olen rikkonut sinua vastaan, kun olet asettanut minut ja valtakuntani vastuuseen näin suuresta synnistä? Sellaista, mitä sinä olet minulle tehnyt, ei kukaan saisi tehdä."
+01O	20	10	Abimelek kysyi vielä Abrahamilta: "Mitä sinulla oli mielessä, kun niin teit?"
+01O	20	11	Abraham vastasi: "Minä ajattelin: 'Tällä seudulla varmaankin jumalanpelko on tuntematon, ja siksi nämä ihmiset tappavat minut ja ottavat vaimoni.'
+01O	20	12	Sitä paitsi hän on todella minun sisareni, isäni tytär, vaikka meillä onkin eri äiti. Niin olen saattanut ottaa hänet vaimokseni.
+01O	20	13	Mutta kun Jumala vei minut kauas isäni suvusta, minä sanoin vaimolleni: 'Tee minulle tämä palvelus: sano kaikkialla, minne menemmekin, että minä olen sinun veljesi.'"
+01O	20	14	Niin Abimelek antoi Abrahamille lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä orjia ja orjattaria ja lähetti takaisin hänen vaimonsa Saaran.
+01O	20	15	Ja Abimelek sa- noi: "Minun maani on avoinna edessäsi, saat asettua minne vain haluat."
+01O	20	16	Saaralle hän sanoi: "Minä annan tuhat sekeliä hopeaa veljellesi. Olkoon se vakuutena kaikille omillesi sinun viattomuudestasi ja todisteena sinun kunniallisuudestasi."
+01O	20	17	Abraham rukoili Jumalaa, ja Jumala päästi Abime- lekin kirouksesta ja paransi hänen vaimonsa ja or- jattarensa, niin että he saattoivat jälleen saada lapsia.
+01O	20	18	Herra oli näet Abrahamin vaimon Saaran takia tehnyt Abimelekin palatsin jokaisen naisen hedelmättömäksi.
+01O	21	1	Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen.
+01O	21	2	Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut.
+01O	21	3	Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak.
+01O	21	4	Kahdek- santena päivänä Iisakin syntymästä Abraham ympäri- leikkasi hänet, kuten Jumala oli käskenyt.
+01O	21	5	Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi.
+01O	21	6	Saara sanoi: "Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani."
+01O	21	7	Ja Saara sanoi vielä: "Kuka olisi tiennyt sanoa Abrahamille: 'Saara imettää poikia'? Ja nyt minä kuitenkin olen synnyttänyt pojan hänen vanhoilla päivillään."
+01O	21	8	Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot.
+01O	21	9	Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti,
+01O	21	10	ja silloin hän sanoi Abrahamille: "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa."
+01O	21	11	Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta.
+01O	21	12	Mutta Jumala sanoi Abrahamille: "Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sano- taan sinun lapsiksesi.
+01O	21	13	Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hän- kin on sinun jälkeläisesi."
+01O	21	14	Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerse- ban autiomaassa.
+01O	21	15	Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle
+01O	21	16	ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: "Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan." Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.
+01O	21	17	Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: "Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun.
+01O	21	18	Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan."
+01O	21	19	Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.
+01O	21	20	Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies.
+01O	21	21	Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä.
+01O	21	22	Niihin aikoihin Abimelek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol sanoivat Abrahamille: "Jumala on sinun kanssasi kaikessa mitä teet.
+01O	21	23	Vanno nyt minulle Jumalan kautta, ettet ole petollinen minua etkä minun sukuani etkä jälkeläisiäni kohtaan, vaan osoitat minua ja tätä maata kohtaan, missä nyt asut muukalaisena, samaa vilpittömyyttä ja hyvyyttä, jota minä olen sinulle osoittanut."
+01O	21	24	Abraham sanoi: "Minä vannon."
+01O	21	25	Abraham valitti kuitenkin Abimelekille, että tämän miehet olivat anastaneet erään kaivon omaan käyttöönsä.
+01O	21	26	Abimelek sanoi: "Minä en tiedä, kuka tämän on tehnyt. Sinä et ole puhunut siitä aikaisem- min, vasta nyt kuulen siitä ensimmäisen kerran."
+01O	21	27	Sitten Abraham antoi Abimelekille lampaita, vuohia ja nautakarjaa, ja he tekivät keskenään liiton.
+01O	21	28	Mutta Abraham otti seitsemän nuorta lammasta erilleen muista.
+01O	21	29	Silloin Abimelek kysyi häneltä: "Mitä tarkoittavat nuo seitsemän lammasta, jotka olet pannut erilleen?"
+01O	21	30	Abraham vastasi: "Sinun tulee ottaa minulta vastaan nämä seitsemän lammasta merkiksi siitä, että minä olen sen kaivon kaivattanut."
+01O	21	31	Tämän vuoksi paikka sai nimen Beerseba, sillä siellä he vannoivat valan toisilleen.
+01O	21	32	Kun he olivat tehneet liiton Beersebassa, Abime- lek ja hänen sotaväkensä päällikkö Pikol palasivat filistealaisten maahan.
+01O	21	33	Abraham istutti tamaris- kipuun Beersebaan ja rukoili siellä Herraa, ikuista Jumalaa.
+01O	21	34	Abraham asui kauan muukalaisena filis- tealaisten maassa.
+01O	22	1	Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: "Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen."
+01O	22	2	Ja Jumala sanoi: "Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan."
+01O	22	3	Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. Pilkottuaan puita polttouhria varten hän lähti matkaan kohti paikkaa, jonne Jumala oli käskenyt hänen mennä.
+01O	22	4	Kolmantena päivänä Abraham näki paikan etäältä.
+01O	22	5	Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Jääkää tänne ja pitäkää huolta aasista, minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne."
+01O	22	6	Abraham otti polttouhripuut ja antoi ne Iisakin kannettavaksi; hän itse otti tulen ja veitsen, ja sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
+01O	22	7	Iisak sanoi isälleen Abrahamille: "Isä!" Ja Abraham sanoi: "Niin, poikani?" Iisak sanoi: "Tässä on tuli ja puut, mutta missä on karitsa polttouhriksi?"
+01O	22	8	Abraham vastasi: "Jumala katsoo kyllä itselleen karitsan polttouhriksi, poikani." Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa.
+01O	22	9	Kun he tulivat paikkaan, jonka Jumala oli Abraha- mille osoittanut, Abraham rakensi sinne alttarin ja latoi puut paikoilleen. Sitten hän sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille puiden päälle.
+01O	22	10	Mutta kun Abraham tarttui veitseen uhratakseen poikansa,
+01O	22	11	Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: "Abraham, Abraham!" Abraham vastasi: "Tässä olen."
+01O	22	12	Herran enkeli sanoi: "Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltäytynyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi."
+01O	22	13	Ja kun Abraham katsoi ympärilleen, hän huomasi oinaan, joka oli sarvistaan takertunut pensaikkoon. Abraham kävi hakemassa oinaan ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta.
+01O	22	14	Abraham antoi sille paikalle nimeksi "Herra katsoo". Niinpä vielä tänäkin päivänä puhutaan "Herrankatsomavuoresta".
+01O	22	15	Herran enkeli huusi Abrahamille uudelleen taivaasta:
+01O	22	16	"Näin sanoo Herra: Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta,
+01O	22	17	että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valloittavat vihollistensa kaupungit.
+01O	22	18	Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille, koska sinä olit minun äänelleni kuuliai- nen."
+01O	22	19	Sitten Abraham palasi palvelijoiden luo, ja he lähtivät yhdessä Beersebaan. Ja Abraham jäi asumaan Beersebaan.
+01O	22	20	Näiden tapausten jälkeen Abraham sai tietää, että Milka oli synnyttänyt poikia hänen veljelleen Nahorille.
+01O	22	21	Nämä olivat Us, esikoinen, tämän veli Bus ja Kemuel, josta tuli aramealaisten kantaisä,
+01O	22	22	Kesed, Haso, Pildas, Jidlaf ja Betuel.
+01O	22	23	Betuelille syntyi Rebekka. Kahdeksan poikaa synnytti Milka Nahorille, Abrahamin veljelle.
+01O	22	24	Myös Nahorin sivuvaimo, joka oli nimeltään Reuma, synnytti lapsia. Nämä olivat Tebah, Gaham, Tahas ja Maaka.
+01O	23	1	Saara eli sadankahdenkymmenenseitsemän vuoden ikäiseksi; se oli Saaran elinikä.
+01O	23	2	Hän kuoli Kir- jat-Arbassa eli Hebronissa, Kanaaninmaassa. Abraham vietti siellä Saaran valittajaiset ja itki häntä.
+01O	23	3	Sitten Abraham nousi vainajan äärestä, meni heettiläisten puheille ja sanoi:
+01O	23	4	"Minä olen muukalainen, vieras teidän parissanne. Antakaa minulle maata oman sukuhaudan paikaksi, jotta saisin kätkeä sinne vainajani."
+01O	23	5	Heettiläiset vastasivat Abrahamille:
+01O	23	6	"Herra, sinä Jumalan ruhtinas meidän keskuudessamme! Sinä saat haudata vainajasi par- haaseen hautaan, mikä meillä on. Kuka tahansa meistä antaa sinun haudata vainajasi omaan sukuhautaansa."
+01O	23	7	Abraham kiitti seudun heettiläisiä asukkaita kumartaen maahan saakka,
+01O	23	8	mutta sanoi heille vielä: "Jos kerran teille sopii, että minä hautaan tänne vainajani, niin pyydän teitä puhumaan Efronille, Soharin pojalle, minun puolestani,
+01O	23	9	että hän myisi minulle omistamansa Makpelan luolan, joka on hänen tiluksiensa laidassa. Minä haluan teidän läsnä ollessanne ostaa sen häneltä täydestä hinnasta sukuhaudaksemme."
+01O	23	10	Efron oli istumassa muiden heettiläisten joukossa kaupunginportin aukiolla, ja hän vastasi Abrahamille kokousväen kuullen:
+01O	23	11	"Kuuntele minua, herrani! Minä lahjoitan sinulle koko vainion ja luolan, joka siellä on. Minä annan sen sinulle kaupunkini miesten nähden. Hautaa siis vainajasi!"
+01O	23	12	Silloin Abraham kumarsi syvään kaupungin miehille
+01O	23	13	ja sanoi Efronille kaikkien kuullen: "Jospa kuitenkin kuuntelisit minua! Minä annan sinulle maksun siitä vainiosta, myy se minulle, niin hautaan sinne vainajani."
+01O	23	14	Efron vastasi Abra- hamille:
+01O	23	15	"Kuuntele minua, herrani! Neljänsadan hopeasekelin maapala -- mitäpä se meidän kesken merkitsee! Hautaa vainajasi."
+01O	23	16	Abraham ymmärsi Efronin tarkoituksen ja punnitsi hänelle hopeamäärän, jonka tämä oli heettiläisten kuullen maininnut, neljäsataa sekeliä maksuna käypää hopeaa.
+01O	23	17	Niin siirtyivät Efronin vainio, joka oli Makpelassa Mamren lähistöllä, siellä sijaitseva luola sekä tällä alueella kasvavat puut
+01O	23	18	Abrahamin omistukseen heettiläisten, Efronin kotikaupungin kaikkien miesten, ollessa todistajina.
+01O	23	19	Tämän jälkeen Abraham hautasi vaimonsa Saaran Makpelan vainion luolaan, joka on Mamren eli Hebronin lähistöllä Kanaaninmaassa.
+01O	23	20	Vainio ja siellä oleva luola siirtyivät näin heettiläisiltä Abrahamille sukuhaudaksi.
+01O	24	1	Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.
+01O	24	2	Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: "Kosketa minua nivusiin
+01O	24	3	ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä
+01O	24	4	vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille."
+01O	24	5	Palvelija kysyi häneltä: "Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?"
+01O	24	6	Abraham sanoi hänelle: "Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne.
+01O	24	7	Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.
+01O	24	8	Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie."
+01O	24	9	Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.
+01O	24	10	Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kame- lia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.
+01O	24	11	Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.
+01O	24	12	Palvelija rukoili: "Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin:
+01O	24	13	Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,
+01O	24	14	niin minä sanon yhdelle tytöistä: 'Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.' Jos hän silloin sanoo: 'Juo! Minä juotan kamelisikin', niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni."
+01O	24	15	Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.
+01O	24	16	Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.
+01O	24	17	Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: "Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi."
+01O	24	18	Tyttö sanoi: "Juo, herrani", laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda.
+01O	24	19	Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: "Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat."
+01O	24	20	Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.
+01O	24	21	Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.
+01O	24	22	Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.
+01O	24	23	Sitten hän sanoi: "Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?"
+01O	24	24	Tyttö vastasi hänelle: "Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika."
+01O	24	25	Ja hän sanoi vielä: "Meillä on olkia ja rehua yllin kyllin ja myös tilaa yöpymiseen."
+01O	24	26	Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa
+01O	24	27	ja sanoi: "Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka on ollut hyvä ja uskollinen isännälleni ja ohjannut minut matkallani isäntäni veljen taloon!"
+01O	24	28	Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.
+01O	24	29	Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,
+01O	24	30	kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,
+01O	24	31	ja sanoi hänelle: "Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?"
+01O	24	32	Niin mies meni ta- loon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralai- silleen vettä jalkojen pesua varten.
+01O	24	33	Mutta kun palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: "Minä en syö, ennen kuin olen kertonut asiani." Laban sanoi: "Puhu!"
+01O	24	34	Mies sanoi:  "Minä olen Abrahamin palvelija.
+01O	24	35	Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja.
+01O	24	36	Saara, minun isäntäni vaimo, on van- hoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa.
+01O	24	37	Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: 'Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä,
+01O	24	38	vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.'
+01O	24	39	Minä sanoin isännälleni: 'Entä jos tyttö ei lähde mukaani?'
+01O	24	40	Hän sanoi minulle: 'Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
+01O	24	41	Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.'
+01O	24	42	"Kun tänään tulin lähteelle, minä sanoin: Herra, isäntäni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun onnistua tällä matkallani, niin anna käydä näin:
+01O	24	43	Kun minä nyt seison lähteellä ja tänne tulee nuori nainen hakemaan vettä, minä sanon hänelle: 'Anna minun juoda vähän vettä ruukustasi.'
+01O	24	44	Jos hän silloin sanoo minulle: 'Juo, minä tuon vettä kameleillesikin', niin hän on se nainen, jonka Herra on tarkoittanut isäntäni pojalle.
+01O	24	45	"Tuskin olin ehtinyt sanoa mielessäni näin, kun Rebekka tuli kaupungista ruukku olkapäällään ja laskeutui nostamaan vettä. Minä sanoin hänelle: 'Anna minun juoda.'
+01O	24	46	Hän laski heti ruukun alas ja sanoi: 'Juo vain, minä juotan kamelisikin.' Ja minä join, ja hän juotti myös kamelini.
+01O	24	47	Minä kysyin häneltä: 'Kenen tytär sinä olet?' Hän vasta- si: 'Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.' Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,
+01O	24	48	lankesin polvilleni ja kumarsin maahan asti kiittäen ja ylistäen Herraa, isäntäni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut noutamaan isäntäni veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.
+01O	24	49	Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyyttä ja sukurakkautta isäntääni kohtaan, niin sanokaa se minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle sekin, niin että tiedän, miten minun tulee toimia."
+01O	24	50	Laban ja Betuel vastasivat: "Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen puolesta tai sitä vastaan.
+01O	24	51	Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi. Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt."
+01O	24	52	Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti Herraa.
+01O	24	53	Sitten hän otti esiin hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myös hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.
+01O	24	54	Sitten hän ja hänen seuralaisensa aterioivat, ja he jäivät taloon yöksi. Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: "Sallikaa minun nyt palata isäntäni luo."
+01O	24	55	Tytön veli ja äiti sanoivat: "Anna tytön viipyä meidän luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten hän voi lähteä."
+01O	24	56	Mutta palvelija sanoi heille: "Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua, päästäkää minut palaamaan isäntäni luo."
+01O	24	57	He sanoivat: "Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään, mitä mieltä hän on."
+01O	24	58	He kut- suivat Rebekan paikalle ja kysyivät häneltä: "Tah- dotko nyt heti lähteä tämän miehen mukaan?" Hän vastasi: "Tahdon."
+01O	24	59	Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palveli- jan ja tämän miehet.
+01O	24	60	He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: -- Tulkoon sinulle, sisaremme, tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä, ja jälkeläisesi ottakoot omakseen vihollistensa kaupungit.
+01O	24	61	Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousi- vat kamelin selkään ja lähtivät matkaan. Näin palve- lija vei Rebekan mukanaan.
+01O	24	62	Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa.
+01O	24	63	Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän.
+01O	24	64	Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä
+01O	24	65	ja kysyi palvelijalta: "Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?" Palvelija vastasi: "Hän on minun isäntäni." Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa.
+01O	24	66	Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.
+01O	24	67	Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.
+01O	25	1	Abraham otti vielä uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura.
+01O	25	2	Hän synnytti Abrahamille Simranin, Joksa- nin, Medanin, Midianin, Jisbakin ja Suahin.
+01O	25	3	Jok- sanille syntyivät Saba ja Dedan. Dedanista polveutu- vat assurilaiset, letusilaiset ja leummilaiset.
+01O	25	4	Midianin pojat olivat Efa, Efer, Henok, Abida ja Eldaa. Nämä kaikki olivat Keturan jälkeläisiä.
+01O	25	5	Abraham antoi koko omaisuutensa Iisakille.
+01O	25	6	Sivuvaimojensa pojille hän antoi lahjoja, ja hän lähetti heidät vielä eläessään itään Kedemin maahan, pois poikansa Iisakin tieltä.
+01O	25	7	Abraham eli kaikkiaan sataseitsemänkymmentäviisi vuotta.
+01O	25	8	Sitten hän kuoli rauhallisen vanhuuden jälkeen korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saanee- na, ja hänet otettiin isiensä luo.
+01O	25	9	Hänen poikansa Iisak ja Ismael hautasivat hänet Makpelan luolaan, joka sijaitsi heettiläisen Efronin, Soharin pojan, vainiolla Mamresta itään.
+01O	25	10	Tämän vainion Abraham oli ostanut heettiläisiltä, ja sinne on haudattu Abraham ja hänen vaimonsa Saara.
+01O	25	11	Abrahamin kuol- tua Jumalan siunaus seurasi hänen poikaansa Iisakia. Iisak jäi asumaan Lahai-Roin kaivon tienoille.
+01O	25	12	Tässä on Abrahamin pojan Ismaelin sukuluettelo, hänen, jonka Saaran egyptiläinen orjatar Hagar synnytti Abrahamille.
+01O	25	13	Nämä olivat Ismaelin pojat ikäjärjestyksessä lueteltuina: Ismaelin esikoinen oli Nebajot, ja hänen muut poikansa olivat Kedar, Adbeel, Mibsam,
+01O	25	14	Misma, Duma, Massa,
+01O	25	15	Hadad, Tema, Jetur, Nafis ja Kedma.
+01O	25	16	Nämä olivat Ismaelin pojat, kahdentoista heimokunnan päälliköt, ja heidän mukaansa annettiin nimet myös heidän kylilleen ja leiripaikoilleen.
+01O	25	17	Ismael eli kaikkiaan satakolmekymmentäseitsemän vuotta. Sitten hän kuoli ja hänet otettiin isiensä luo.
+01O	25	18	Ismaelin suvun asuma-alue ulottui Havilasta aina Suriin, joka on Egyptistä itään Assurin suun- nalla. Ja Ismael joutui alinomaa vastakkain veljien- sä kanssa.
+01O	25	19	Tämä on kertomus Abrahamin pojan Iisakin suvusta. Abrahamille syntyi Iisak.
+01O	25	20	Iisak oli nelikymmenvuotias ottaessaan vaimokseen Rebekan, joka oli Mesopotamiassa asuvan aramealaisen Betuelin tytär ja Labanin sisar.
+01O	25	21	Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tämä oli hedelmätön. Herra kuuli hänen rukouksensa, ja Rebekka tuli raskaaksi.
+01O	25	22	Mutta lapset potkivat toisiaan Rebekan kohdussa, ja hän sanoi: "Miksi minulle pitää sattua tällaista?" Hän meni kysymään neuvoa Herralta,
+01O	25	23	ja Herra sanoi: -- Kaksi kansaa on kohdussasi, kaksi heimoa sinusta haarautuu. Toinen heimo on toista vahvempi, vanhempi on palveleva nuorempaa.
+01O	25	24	Aikanaan Rebekka synnytti kaksoset.
+01O	25	25	Ensimmäisenä syntynyt oli iholtaan punaruskea ja kauttaaltaan karvainen kuin vuohenkarvaviitta, ja hän sai nimen Esau.
+01O	25	26	Sitten syntyi hänen veljensä, ja hän piti kädellään kiinni Esaun kantapäästä; siksi hän sai nimen Jaakob. Iisak oli heidän syntyessään kuusikymmenvuotias.
+01O	25	27	Kun pojat varttuivat, Esausta tuli taitava metsästäjä ja erämies, mutta Jaakob oli rauhallinen ja viihtyi kotosalla.
+01O	25	28	Koska Iisak söi mielellään riistaa, hän rakasti enemmän Esauta, mutta Rebekalle oli Jaakob rakkaampi.
+01O	25	29	Kerran, kun Jaakob valmisti keittoa, Esau tuli väsyneenä metsästysretkeltään
+01O	25	30	ja sanoi Jaakobil- le: "Anna vähän tuota ruskeaa, tuota ruskeaa keit- toa, minä olen ihan lopussa." Tästä syystä hän sai nimen Edom.
+01O	25	31	Mutta Jaakob sanoi: "Myy minulle ensin esikoisuutesi."
+01O	25	32	Esau sanoi: "Minä varmaan kohta kuolen. Mitä hyötyä minulle on esikoisuudes- ta?"
+01O	25	33	Jaakob sanoi: "Vanno minulle ensin." Niin Esau vannoi ja myi Jaakobille esikoisuutensa.
+01O	25	34	Sitten Jaakob antoi hänelle leipää ja papu- keittoa, ja Esau söi ja joi, nousi ja meni tiehensä. Niin vähäarvoisena hän piti esikoisuuttaan.
+01O	26	1	Maahan tuli nälänhätä, toinen kuin Abrahamin aikaan sattunut. Silloin Iisak lähti filistealaisten kuninkaan Abimelekin luo Gerariin.
+01O	26	2	Herra ilmestyi Iisakille ja sanoi: "Älä lähde Egyptiin, vaan pysy sillä seudulla, jonka minä sinulle osoitan.
+01O	26	3	Jää asumaan tähän maahan, niin minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä seudut ja pidän näin voimassa sen valan, jonka vannoin isällesi Abrahamille.
+01O	26	4	Minä annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet, ja annan heille koko tämän maan. Sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille,
+01O	26	5	koska Abraham oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini."
+01O	26	6	Niin Iisak jäi asumaan Gerariin.
+01O	26	7	Kun Gerarin asukkaat kyselivät, kuka Rebekka oli, Iisak sanoi: "Hän on minun sisareni." Hän ei uskal- tanut sanoa, että Rebekka oli hänen vaimonsa, koska pelkäsi seudun miesten tappavan hänet Rebekan takia, joka oli hyvin kaunis.
+01O	26	8	Iisak oli asunut siellä jonkin aikaa, kun filistealaisten kuningas Abimelek kerran näki ikkunastaan hänen hyväilevän Rebekkaa.
+01O	26	9	Silloin Abimelek kutsutti Iisakin luokseen ja sanoi: "Hänhän onkin sinun vaimosi! Miten saatoit sanoa häntä sisareksesi?" Iisak vastasi hänelle: "Sanoin niin, koska pelkäsin, että minut surmattaisiin hänen vuokseen."
+01O	26	10	Abimelek sanoi: "Mitä oletkaan tehnyt meille! Se vielä olisi puuttunut, että joku meikäläisistä olisi maannut sinun vaimosi kanssa! Silloin sinä olisit syössyt meidät raskaaseen syntiin."
+01O	26	11	Ja Abimelek ilmoitti koko kansalleen: "Joka kajoaa tähän mieheen tai hänen vaimoonsa, on kuoleman oma."
+01O	26	12	Eräänä vuonna Iisak sai siinä maassa kylvöstään satakertaisen sadon. Herra siunasi häntä.
+01O	26	13	Hän vaurastui vaurastumistaan ja oli lopulta hyvin rikas.
+01O	26	14	Koska hänelle oli karttunut lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä paljon palvelusväkeä, filistealaiset alkoivat kadehtia häntä.
+01O	26	15	Niin filistealaiset tukkivat ja täyttivät hiekalla kaikki ne kaivot, jotka hänen isänsä Abrahamin palvelijat olivat aikoinaan kaivaneet.
+01O	26	16	Sitten Abimelek sanoi Iisakille: "Lähde pois meidän luotamme, sinusta on tullut aivan liian mahtava."
+01O	26	17	Iisak lähti sieltä, pystytti telttansa Gerarin joenuoman varrelle ja jäi sinne asumaan.
+01O	26	18	Hän kaivatti uudelleen auki isänsä Abrahamin päivinä kaivetut kaivot, jotka filistealaiset olivat Abraha- min kuoleman jälkeen tukkineet, ja antoi niille samat nimet kuin hänen isänsä oli antanut.
+01O	26	19	Iisakin palvelijat alkoivat sitten kaivaa kaivoa joenuomaan ja löysivät vesisuonen.
+01O	26	20	Mutta Gerarin paimenet rupesivat riitelemään Iisakin paimenien kanssa ja sanoivat: "Vesi kuuluu meille." Niin kaivo sai nimen Esek, koska siitä oli tullut kiistaa.
+01O	26	21	Iisakin palvelijat kaivoivat vielä toisen kaivon ja joutuivat riitaan siitäkin, ja sille hän antoi nimen Sitna.
+01O	26	22	Sitten hän siirtyi sieltä pois ja kaivatti vielä uuden kaivon, eikä siitä enää syntynyt riitaa. Sen nimeksi tuli Rehobot, sillä Iisak sanoi: "Nyt Herra on antanut meille väljästi tilaa, niin että voimme levitä laajalle tässä maas- sa."
+01O	26	23	Gerarin seudulta Iisak siirtyi Beersebaan.
+01O	26	24	Ensimmäisenä yönä Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: "Minä olen sinun isäsi Abrahamin Jumala. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Palvelijani Abrahamin tähden minä siunaan sinua ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän."
+01O	26	25	Iisak rakensi sinne alttarin ja rukoili Herraa. Hän pystytti sinne telttansa, ja hänen palvelijansa kaivoivat kaivon.
+01O	26	26	Abimelek tuli Gerarista Iisakin luo mukanaan lähin miehensä Ahussat ja sotaväen päällikkö Pikol.
+01O	26	27	Iisak kysyi heiltä: "Minkä takia te nyt tulitte minun luokseni, vaikka vihaatte minua ja hääditte minut luotanne?"
+01O	26	28	He vastasivat: "Me olemme näh- neet, että Herra on sinun kanssasi. Siksi ajattelim- me, että sinun ja meidän välillämme tulisi olla valalla vahvistettu sopimus. Me haluamme tehdä lii- ton sinun kanssasi,
+01O	26	29	ettet tekisi meille mitään pahaa. Emme mekään ole tehneet sinulle pahaa vaan pelkkää hyvää ja olemme päästäneet sinut rauhassa menemään. Sinulla on Herran siunaus."
+01O	26	30	Silloin Iisak järjesti heille pidot, ja he söivät ja joivat.
+01O	26	31	Heti seuraavana aamuna he vannoivat valan toisilleen. Sitten Iisak hyvästeli heidät, ja he erosivat hyvässä sovussa.
+01O	26	32	Samana päivänä tulivat Iisakin palvelijat kerto- maan hänelle kaivosta, jota olivat olleet kaivamas- sa, ja sanoivat: "Me löysimme vettä."
+01O	26	33	Hän antoi sille kaivolle nimen Sibea. Sen tähden siellä si- jaitsevan kaupungin nimi on vielä tänäkin päivänä Beerseba.
+01O	26	34	Kun Esau oli nelikymmenvuotias, hän otti vaimoikseen Beerin tyttären Jehuditin ja Elonin tyttären Basematin, jotka olivat heettiläisiä.
+01O	26	35	Nämä naiset tuottivat Iisakille ja Rebekalle paljon mielipahaa.
+01O	27	1	Kun Iisak oli tullut vanhaksi ja hänen silmänsä olivat hämärtyneet, niin ettei hän enää nähnyt, hän kutsui luokseen vanhemman poikansa Esaun ja sanoi hänelle: "Poikani!" Esau vastasi: "Mitä, isä?"
+01O	27	2	Iisak sanoi: "Minä olen tullut vanhaksi ja saatan pian kuolla.
+01O	27	3	Ota nyt varusteesi, nuoliviinesi ja jousesi, ja lähde metsästämään minulle riistaa.
+01O	27	4	Laita siitä herkkuruokaa, sellaista josta minä pidän, ja tuo sitä minulle syötäväksi, jotta voisin siunata sinut ennen kuin kuolen."
+01O	27	5	Mutta Rebekka kuunteli, kun Iisak puhui pojalleen Esaulle. Kun Esau oli lähtenyt metsästämään riistaa isäänsä varten,
+01O	27	6	Rebekka sanoi pojalleen Jaakobil- le: "Minä kuulin äsken, että isäsi sanoi veljellesi Esaulle:
+01O	27	7	'Tuo minulle riistaa ja valmista minulle herkkuruokaa, jotta voisin siunata sinut Herran nimessä ennen kuin kuolen.'
+01O	27	8	Nyt, poikani, tottele minua ja tee niin kuin minä käsken.
+01O	27	9	Hae minulle laumasta kaksi hyvää nuorta vuohta, niin minä teen niistä isäsi mieliruokaa.
+01O	27	10	Vie sinä se isällesi syötäväksi, että hän siunaisi sinut ennen kuolemaan- sa."
+01O	27	11	Jaakob sanoi silloin äidilleen: "Mutta veljeni Esau on karvainen ja minun ihoni on sileä.
+01O	27	12	Entä jos isä tunnustelee minua? Silloin hän pitää minua petkuttajana, ja minä saan osakseni kirouksen enkä siunausta."
+01O	27	13	Hänen äitinsä sanoi: "Jos niin käy, poikani, kohdatkoon se kirous minua. Tee nyt vain niin kuin minä sanon ja mene hakemaan ne vuohet."
+01O	27	14	Jaakob haki vuohet äidilleen, ja tämä valmisti niistä Iisakin mieliruokaa.
+01O	27	15	Sitten Rebekka otti vanhemman poikansa Esaun parhaat vaatteet, jotka hänellä oli teltassa, ja puki nuoremman poikansa Jaakobin niihin.
+01O	27	16	Vuohien nahoilla hän peitti Jaakobin kädet sekä hänen paljaan kaulansa ja nis- kansa.
+01O	27	17	Sitten hän antoi herkut ja leipomansa leivän Jaakobin käteen.
+01O	27	18	Jaakob meni isänsä luo ja sanoi: "Isä!" Iisak vastasi: "Niin, poika, kuka sinä olet?"
+01O	27	19	Jaakob sanoi isälleen: "Minä olen sinun esikoisesi Esau. Olen tehnyt niin kuin käskit. Nouse istumaan ja syö minun riistaani, ja siunaa sitten minut."
+01O	27	20	Iisak kysyi: "Miten löysit saaliin näin pian, poikani?" Jaakob vastasi: "Herra, sinun Jumalasi, johdatti sen tielleni."
+01O	27	21	Iisak sanoi: "Tulehan lähemmäksi, poikani, niin minä tunnustelen, oletko sinä Esau vai et."
+01O	27	22	Jaakob meni isänsä luo, ja tämä tunnusteli häntä ja sanoi: "Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Esaun kädet."
+01O	27	23	Eikä Iisak tuntenut Jaakobia, sillä tämän kädet olivat karvaiset kuten Esaun, ja hän siunasi Jaakobin.
+01O	27	24	Iisak kysyi vielä: "Oletko sinä todella poikani Esau?" Jaakob vastasi: "Olen."
+01O	27	25	Silloin Iisak sanoi: "Tuo ruoka tänne, niin että saan syödä poikani tuomaa riistaa. Sen jälkeen siu- naan sinut." Jaakob tarjosi hänelle ruokaa ja vii- niä, ja hän söi ja joi.
+01O	27	26	Sitten Iisak sanoi: "Tule tänne ja suutele minua, poikani."
+01O	27	27	Jaakob meni hänen luokseen ja suuteli häntä, ja Iisak tunsi hänen vaatteidensa hajun ja siunasi hänet sanoen: -- Poikani tuoksu on kuin maan tuoksu, maan, jonka Herra on siunannut.
+01O	27	28	Jumala suokoon sinulle taivaan kastetta ja maan rehevyyttä, viljaa ja viiniä runsain määrin.
+01O	27	29	Kansat palvelkoot sinua ja kansakunnat kumartakoot sinua. Ole veljiesi herra, ja äitisi pojat kumartakoot sinua. Kirottuja olkoot ne, jotka sinua kiroavat, ja siunattuja ne, jotka sinua siunaavat.
+01O	27	30	Iisak oli ehtinyt siunata Jaakobin ja Jaakob oli juuri lähtenyt isänsä luota, kun Esau palasi metsäs- tämästä.
+01O	27	31	Hänkin laittoi herkkuruokaa, vei sen isälleen ja sanoi hänelle: "Nouse, isä, syömään poikasi tuomaa riistaa, että sitten voisit siunata minut."
+01O	27	32	Hänen isänsä Iisak kysyi: "Kuka sinä olet?" Esau vastasi: "Minä olen poikasi Esau, sinun esikoisesi."
+01O	27	33	Silloin Iisak säikähti kovin ja kysyi: "Kuka se sitten oli, joka kävi metsästämässä ja toi minulle riistaa? Minä söin jo ennen sinun tuloasi ja siunasin hänet, ja se siunaus pysyy."
+01O	27	34	Kun Esau kuuli isänsä sanat, hän alkoi äänekkäästi itkeä ja valittaa ja sanoi isälleen: "Siunaa minutkin, isä!"
+01O	27	35	Silloin Iisak sanoi: "Veljesi tuli kavalasti ja vei sinulta siunauksen."
+01O	27	36	Esau sanoi: "Ei häntä suotta Jaakobiksi sanota. Hän on pettänyt minut kahteen kertaan: hän vei jo esikoisuuteni, ja nyt hän riisti minulta siunauksenkin!" Esau kysyi vielä: "Eikö sinulle jäänyt mitään siunausta minua varten?"
+01O	27	37	Iisak vastasi: "Minä asetin hänet sinun herraksesi, annoin hänelle palvelijoiksi kaikki hänen veljensä ja varustin hänet viljalla ja viinillä. Mitä minä voisin enää tehdä sinun hyväksesi, poikani?"
+01O	27	38	Silloin Esau sanoi isälleen: "Yksikö siunaus sinulla vain on, isä? Siunaa, isä, minutkin!" Ja Esau itki katkerasti.
+01O	27	39	Hänen isänsä Iisak sanoi hänelle: -- Kaukana on sinun asuinsijasi oleva rehevistä maista, vailla taivaan kastetta.
+01O	27	40	Sinä olet elävä miekkasi varassa ja palveleva veljeäsi. Mutta kun sinä kerran riistäydyt irti, silloin karistat hänen ikeensä niskastasi.
+01O	27	41	Esau kantoi Jaakobille kaunaa siitä, että Jaakob oli saanut isän siunauksen, ja hän ajatteli: "Pian tulee aika, jolloin suremme isän kuolemaa. Sitten minä tapan Jaakobin."
+01O	27	42	Kun Rebekalle kerrottiin, mitä hänen vanhempi poikansa aikoi, hän haetti luok- seen nuoremman poikansa Jaakobin ja sanoi hänelle: "Veljesi Esau hautoo kostoa ja aikoo tappaa sinut.
+01O	27	43	Tee siis, poikani, niin kuin minä neuvon: lähde pois ja pakene veljeni Labanin luo Harraniin.
+01O	27	44	Viivy siellä jonkin aikaa, kunnes veljesi kiukku haihtuu.
+01O	27	45	Kun veljesi viha on asettunut ja hän on unohtanut, mitä sinä hänelle teit, minä lähetän sinulle sanan ja haetan sinut sieltä. Miksi minun pitäisi menettää teidät molemmat yhtenä ja samana päivänä?"
+01O	27	46	Iisakille Rebekka sanoi: "Minä olen kuollakseni kyllästynyt noihin heettiläisnaisiin! Jos Jaakobkin vielä ottaa tästä maasta heettiläisen vaimon, jonkun samanlaisen kuin nuo, niin mitä minun enää kannattaa elää?"
+01O	28	1	Niin Iisak kutsui luokseen Jaakobin, siunasi häntä ja sanoi: "Älä sinä ota vaimoksesi kanaanilaista naista.
+01O	28	2	Lähde Mesopotamiaan äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä.
+01O	28	3	Jumala, Kaikkivaltias, siunatkoon sinua ja tehköön sinut hedelmälliseksi ja jälkeläisesi monilukuisiksi, niin että sinusta saa alkunsa suuri kansa.
+01O	28	4	Hän antakoon sinulle samanlaisen siunauksen kuin Abrahamille, sekä sinulle että jälkeläisillesi, niin että saat omaksesi tämän maan, jonka Jumala lupasi Abrahamille ja jossa nyt asut muukalaisena."
+01O	28	5	Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja Jaakob lähti Mesopo- tamiaan aramealaisen Labanin luo, joka oli Betuelin poika ja Jaakobin ja Esaun eno.
+01O	28	6	Esau sai tietää, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Mesopotamiaan ottamaan sieltä itselleen vaimon ja että Iisak Jaakobia siunatessaan oli kieltänyt häntä ottamasta vaimokseen kanaanilaista naista.
+01O	28	7	Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Mesopotamiaan.
+01O	28	8	Nyt Esau ymmärsi, ettei hänen isänsä sietänyt kanaanilaisnaisia,
+01O	28	9	ja hän meni Abrahamin pojan Ismaelin luo ja otti vaimokseen entisten lisäksi Ismaelin tyttären Mahalatin, joka oli Nebajotin sisar.
+01O	28	10	Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania.
+01O	28	11	Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
+01O	28	12	Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottui- vat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.
+01O	28	13	Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: "Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi.
+01O	28	14	Sinun jälkeläisesi tulevat lu- kuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.
+01O	28	15	Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut."
+01O	28	16	Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: "Herra on toti- sesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä."
+01O	28	17	Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti."
+01O	28	18	Aamun valjettua Jaakob otti kiven, joka hänellä oli ollut päänalusenaan, pystytti sen patsaaksi ja vuodatti sen päälle öljyä.
+01O	28	19	Hän antoi paikalle nimen Betel; sitä ennen kaupungin nimi oli ollut Lus.
+01O	28	20	Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: "Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni
+01O	28	21	ja jos minä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra oleva minun Jumalani.
+01O	28	22	Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset."
+01O	29	1	Sitten Jaakob lähti matkaan kohti idän kansojen maita.
+01O	29	2	Saapuessaan sinne hän huomasi kaivon ja kolme lammaslaumaa makailemassa sen äärellä, sillä siitä kaivosta juotettiin karjalaumoja. Kaivon suul- la oli iso kivi,
+01O	29	3	ja vasta kun kaikki paimenet olivat kokoontuneet sinne laumoineen, kivi vieritet- tiin kaivon suulta ja lampaat ja vuohet juotettiin. Sitten kivi pantiin taas paikoilleen kaivon suulle.
+01O	29	4	Jaakob kysyi paimenilta: "Mistä te olette kotoi- sin, veljet?" He vastasivat: "Harranista."
+01O	29	5	Jaakob kysyi vielä: "Tunnetteko Labanin, Nahorin pojan?" He vastasivat: "Kyllä tunnemme."
+01O	29	6	Hän kysyi: "Mitä Labanille kuuluu?" Ja he vastasivat: "Hyvää hänelle kuuluu, ja tuolta onkin tulossa hänen tyttärensä Raakel lampaineen."
+01O	29	7	Jaakob sanoi: "Nyt on vielä täysi päivä ja liian varhaista ajaa karjaa kokoon. Juottakaa vain lampaat ja viekää ne takaisin laitu- melle."
+01O	29	8	Mutta he sanoivat: "Ei, sitä me emme voi tehdä, ennen kuin kaikki laumat ovat koossa ja kivi vieritetään kaivon suulta. Vasta sitten me voimme juottaa lampaat."
+01O	29	9	Jaakobin vielä puhuessa heidän kanssaan Raakel toi sinne isänsä lammaslauman; sen paimentaminen oli näet hänen tehtävänsä.
+01O	29	10	Kun Jaakob näki Raakelin, enonsa Labanin tyttären, ja hänen lampaansa, hän astui esiin, vieritti kiven kaivon suulta ja juotti lampaat.
+01O	29	11	Sitten Jaakob suuteli Raakelia ja puhkesi itkuun.
+01O	29	12	Hän kertoi Raakelille olevansa hänen isänsä sukua, Rebekan poika, ja Raakel juoksi kertomaan isälleen.
+01O	29	13	Kun Laban sai kuulla sisarenpoikansa tulosta, hän riensi Jaakobia vastaan, syleili ja suuteli häntä ja vei hänet kotiinsa. Jaakob kertoi Labanille kaiken, mitä hänelle oli tapahtunut,
+01O	29	14	ja Laban sanoi hänelle: "Sinä olet todellakin samaa luuta ja lihaa kuin minä."    Kun Jaakob oli asunut Labanin luona kuukauden verran,
+01O	29	15	Laban sanoi Jaakobille: "Miksi sinun pitäisi tehdä minulle ilmaista työtä, vaikka oletkin sukulaiseni? Sano, mitä haluat palkaksesi."
+01O	29	16	Labanilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Lea ja nuoremman Raakel.
+01O	29	17	Lealla oli lempeät silmät, mutta Raakel oli kaunis vartaloltaan ja kasvoiltaan.
+01O	29	18	Jaakob oli rakastunut Raakeliin, ja niin hän sanoi: "Minä palvelen sinua seitsemän vuotta, jos annat minulle nuoremman tyttäresi Raake- lin."
+01O	29	19	Laban sanoi: "Parempi minun on antaa hänet sinulle kuin jollekin toiselle. Jää minun luokseni asumaan."
+01O	29	20	Niin Jaakob palveli seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne vuodet tuntuivat hänestä vain muutamalta päivältä, koska hän rakasti Raakelia.
+01O	29	21	Sitten Jaakob sanoi Labanille: "Anna minulle vaimoni. Palvelusaikani on kulunut umpeen, ja nyt tahdon saada hänet."
+01O	29	22	Laban kutsui silloin koolle paikkakunnan kaikki asukkaat ja järjesti hääpidot.
+01O	29	23	Mutta illan tultua hän haki tyttärensä Lean ja vei hänet Jaakobin luo, ja Jaakob yhtyi häneen.
+01O	29	24	Laban antoi orjattarensa Silpan tyttärelleen Lealle orjattareksi.
+01O	29	25	Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, että olikin saanut Lean. Hän sanoi Labanille: "Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minähän palvelin sinua saadakseni Raakelin. Miksi sinä petit minua?"
+01O	29	26	Mutta Laban vastasi: "Ei ole meillä päin tapana naittaa nuorem- paa tytärtä ennen vanhempaa.
+01O	29	27	Vietä nyt vain hääviikko loppuun tämän vanhemman kanssa, niin saat sitten palkaksi nuoremmankin, kunhan pysyt minun palveluksessani toiset seitsemän vuotta."
+01O	29	28	Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi
+01O	29	29	ja antoi orjattarensa Bilhan tyttärelleen orjattareksi.
+01O	29	30	Jaakob yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Lea. Näin Jaakob palveli Labanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.
+01O	29	31	Kun Herra huomasi, että Jaakob syrji Leaa, hän antoi Lean tulla raskaaksi, mutta Raakel pysyi lap- settomana.
+01O	29	32	Niin Lea synnytti pojan, jolle hän antoi nimeksi Ruuben, sillä hän ajatteli: "Herra on nähnyt minun kurjuuteni. Nyt mieheni alkaa rakastaa minua."
+01O	29	33	Sitten hän tuli jälleen raskaaksi, syn- nytti pojan ja sanoi: "Herra on kuullut, että miehe- ni syrjii minua, ja siksi hän antoi minulle myös tämän pojan." Ja hän antoi pojalle nimeksi Simeon.
+01O	29	34	Sitten hän tuli taas raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Nyt mieheni lopultakin kääntyy minun puoleeni, koska olen synnyttänyt hänelle kolme poikaa." Sen vuoksi poika sai nimekseen Leevi.
+01O	29	35	Ja Lea tuli taaskin raskaaksi, synnytti pojan ja sanoi: "Vihdoinkin saan ylistää Herraa." Siksi hän antoi pojalle nimeksi Juuda. Sitten hän ei enää synnyttänyt.
+01O	30	1	Kun Raakel näki, ettei hän saanut lapsia, hän alkoi kadehtia sisartaan ja sanoi Jaakobille: "Auta minua saamaan lapsia, tai muuten minä kuolen!"
+01O	30	2	Jaakob suuttui Raakelille ja sanoi: "Olenko minä muka Jumala? Minäkö olen estänyt sinua saamasta lapsia?"
+01O	30	3	Raakel sanoi: "Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti."
+01O	30	4	Raakel antoi orjattarensa Bilhan Jaakobille vaimoksi, ja Jaakob yhtyi häneen.
+01O	30	5	Bilha tuli raskaaksi ja synnytti Jaakobille pojan.
+01O	30	6	Silloin Raakel sanoi: "Jumala on ratkaissut asian minun hyväkseni. Hän on kuullut rukoukseni ja antanut minulle pojan." Sen vuoksi Raakel antoi pojalle nimeksi Dan.
+01O	30	7	Sitten Raakelin orjatar Bilha tuli uudelleen raskaaksi ja synnytti Jaakobille toisen pojan.
+01O	30	8	Raakel sanoi: "Minä olen käynyt sisareni kanssa ankaran kamppailun, ja nyt olen voittanut." Ja hän antoi pojalle nimeksi Naftali.
+01O	30	9	Kun Lea näki, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi,
+01O	30	10	ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.
+01O	30	11	Lea sanoi: "Tuokoon hän onnea!", ja antoi pojalle nimeksi Gad.
+01O	30	12	Sitten Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille vielä toisen pojan,
+01O	30	13	ja Lea sanoi: "Miten onnellinen minä olenkaan! Nyt naiset ylistävät minua onnelliseksi." Ja hän antoi pojalle nimeksi Asser.
+01O	30	14	Kerran vehnänleikkuun aikaan Ruuben lähti ulos kävelemään. Hän löysi vainiolta lemmenmarjoja ja vei ne äidilleen Lealle. Silloin Raakel sanoi Leal- le: "Anna minullekin poikasi tuomia lemmenmarjoja."
+01O	30	15	Mutta Lea vastasi hänelle: "Eikö riitä, että sinä olet jo vienyt minulta mieheni, kun nyt vielä tahdot poikani lemmenmarjat?" Raakel sanoi: "Olkoon menneeksi, Jaakob saa ensi yönä maata sinun kanssasi, kunhan minä saan poikasi lemmenmarjat."
+01O	30	16	Ja kun Jaakob illalla palasi laitumelta, Lea meni häntä vastaan ja sanoi: "Sinun on nyt maattava minun kanssani, sillä minä olen ostanut sinut itselleni poikani löytämillä lemmenmarjoilla." Jaakob makasi sinä yönä hänen kanssaan.
+01O	30	17	Jumala kuuli Lean rukoukset, ja Lea synnytti Jaakobille viidennen pojan.
+01O	30	18	Lea sanoi: "Jumala on korvannut minulle sen, että annoin orjattareni miehelleni." Ja hän antoi pojalle nimeksi Isaskar.
+01O	30	19	Sitten Lea tuli taas raskaaksi ja synnytti Jaakobille kuudennen pojan.
+01O	30	20	Lea sanoi: "Jumala on antanut minulle hyvän lahjan. Nyt mieheni vihdoinkin pysyy minun luonani, sillä olen synnyttänyt hänelle kuusi poikaa." Ja hän antoi pojalle nimeksi Sebulon.
+01O	30	21	Sen jälkeen Lea synnytti vielä tyttären ja antoi hänelle nimeksi Dina.
+01O	30	22	Mutta Jumala muisti myös Raakelia ja kuuli hänen rukouksensa. Hän antoi Raakelin tulla hedelmällisek- si,
+01O	30	23	ja Raakel tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Hän sanoi: "Jumala on ottanut pois minun häpeäni."
+01O	30	24	Hän antoi pojalle nimeksi Joosef ja sanoi: "Antakoon Herra minulle vielä toisen pojan."
+01O	30	25	Kun Raakel oli synnyttänyt Joosefin, Jaakob sanoi Labanille: "Salli minun lähteä kotiin, omaan maahani.
+01O	30	26	Anna minulle vaimoni ja lapseni, joiden takia olen palvellut sinua, sitten minä lähden. Sinä tiedät kyllä, miten hyvin olen sinua palvellut."
+01O	30	27	Laban vastasi: "Jää toki vielä tänne! Minä olen tutkinut ennusmerkkejä ja saanut tietää, että juuri sinun takiasi Herra on siunannut minua."
+01O	30	28	Ja hän sanoi vielä: "Määrää itse, paljonko haluat minulta palkkaa, minä kyllä maksan sen."
+01O	30	29	Jaakob sanoi hänelle: "Tiedät itsekin, miten minä olen sinua palvellut ja miten sinun karjasi on lisääntynyt minun hoidossani.
+01O	30	30	Se vähä, mitä sinulla oli ennen minun tuloani, on kasvanut moninkertaiseksi. Minun askelissani on Herran siunaus tullut sinullekin. Mutta enkö minä nyt jo saisi ryhtyä työhön oman perheeni hyväksi?"
+01O	30	31	Silloin Laban kysyi: "Mitä minun pitäisi antaa sinulle?" Jaakob vastasi: "Sinun ei tarvitse antaa minulle mitään. Mutta jos suostut siihen, mitä nyt ehdotan sinulle, niin minä paimennan ja vartioin sinun vuohiasi ja lampaitasi edelleenkin.
+01O	30	32	Tänään minä tarkastan koko sinun vuohi- ja lammaskarjasi. Vie sinä siitä pois kaikki täplikkäät ja kirjavat lampaat ja nuorista pässeistä kaikki mustanruskeat, sekä vuohista kaikki kirjavat ja täplikkäät. Minun palkkani olkoon tämä,
+01O	30	33	ja osoittakoon se, miten vähään minä tyydyn: kun aikanaan tulet tarkastamaan laumaa, niin minun palkakseni jääkööt ainoastaan täplikkäät ja kirjavat vuohet sekä mustanruskeat lampaat, kaikki muut voit katsoa kuin sinulta varas- tetuiksi."
+01O	30	34	Laban sanoi: "Hyvä on, jos niin tah- dot."
+01O	30	35	Vielä samana päivänä Laban keräsi erilleen juovikkaat ja kirjavat pukit ja kaikki täplikkäät ja kirjavat vuohet, kaikki, joissa oli jotakin valkois- ta, ja kaikki mustanruskeat pässit ja jätti ne poikiensa paimennettaviksi.
+01O	30	36	Sitten Laban siirsi tämän lauman kolmen päivämatkan päähän Jaakobista, ja Jaakob jäi paimentamaan Labanin muita vuohia ja lampaita.
+01O	30	37	Jaakob otti tuoreita valkopoppelin, mantelipuun ja plataanin oksia ja kuori niihin raitoja niin, että valkoinen puu paljastui.
+01O	30	38	Kun naaraat olivat kiimassa, hän pani kuorimansa oksat niiden eteen juottoruuhiin, vesialtaisiin, joista ne kävivät juomassa.
+01O	30	39	Eläimet, jotka olivat pariutuneet oksien edessä, synnyttivät juovikkaita, täplikkäitä ja kirjavia karitsoita.
+01O	30	40	Nämä karitsat Jaakob erotti itselleen. Kun eläimet jälleen olivat kiimoissaan, hän käänsi niiden päät Labanin karjan juovikkaisiin ja mustanruskeisiin eläimiin päin. Omat laumansa hän piti erillään eikä päästänyt niitä sekaantumaan Labanin vuohiin ja lampaisiin.
+01O	30	41	Aina kun lauman voimakkaat naaraat tulivat kiimaan, Jaakob asetti oksat juottoruuhiin niiden eteen, niin että ne pariutuivat oksien edessä.
+01O	30	42	Mutta heikko- jen eläinten eteen hän ei pannut oksia, ja siksi jäivät heikot eläimet Labanille ja Jaakob sai voimakkaat.
+01O	30	43	Jaakob rikastui suuresti, ja hänelle kertyi runsaasti lampaita ja vuohia, orjattaria ja orjia sekä kameleita ja aaseja.
+01O	31	1	Jaakob kuuli Labanin poikien sanovan: "Jaakob on vienyt kaiken, mikä kuului isällemme, ja hankkinut koko rikkautensa isämme kustannuksella."
+01O	31	2	Jaakob näki myös Labanin kasvoista, ettei tämä enää ollut hänelle yhtä suopea kuin ennen.
+01O	31	3	Silloin Herra sanoi Jaakobille: "Palaa isiesi maahan ja synnyinseudullesi. Minä olen sinun kanssasi."
+01O	31	4	Jaakob kutsutti Raakelin ja Lean luokseen laidun- maalle, missä hän paimensi lampaitaan ja vuohiaan,
+01O	31	5	ja sanoi heille: "Minä huomaan isänne kasvoista, ettei hän enää ole minulle yhtä suopea kuin ennen, mutta minun isäni Jumala on aina ollut kanssani.
+01O	31	6	Tehän tiedätte, että minä olen parhaani mukaan palvellut isäänne,
+01O	31	7	hän sen sijaan on petkuttanut minua ja muuttanut palkkaani kymmenen kertaa. Jumala ei kuitenkaan ole antanut hänen tuottaa minulle vahinkoa.
+01O	31	8	Jos isänne sanoi: 'Täplikkäät saavat olla palkkasi', silloin kaikki lampaat ja vuohet synnyttivät täplikkäitä, ja jos hän sanoi: 'Juovik- kaat saavat olla palkkasi', niin kaikki eläimet synnyttivät juovikkaita.
+01O	31	9	Jumala otti karjan pois isältänne ja antoi sen minulle.
+01O	31	10	Lampaiden ja vuohien kiima-aikana minä näin unessa juovikkaiden, täplikkäiden ja laikukkaiden urosten astuvan lampai- ta ja vuohia.
+01O	31	11	Jumalan enkeli sanoi minulle siinä unessa: 'Jaakob!' Ja minä sanoin: 'Tässä olen.'
+01O	31	12	Hän sanoi: 'Näetkö, kaikki urokset, jotka astuvat lampaita ja vuohia, ovat juovikkaita, täplikkäitä ja laikukkaita, sillä minä olen nähnyt, miten Laban sinua kohtelee.
+01O	31	13	Minä olen Jumala, joka ilmestyin sinulle Betelissä, missä sinä voitelit öljyllä patsaan ja teit minulle uhrilupauksen. Lähde nyt pois tästä maasta ja palaa synnyinseudullesi.'"
+01O	31	14	Silloin Raakel ja Lea vastasivat hänelle: "Meillä ei ole isämme luona enää mitään perintöosaa jäljellä.
+01O	31	15	Hänhän kohteli meitä kuin orjia, sillä hän myi meidät ja vielä söi suuhunsa sen hinnan, jonka oli meistä saanut.
+01O	31	16	Koko se rikkaus, jonka Jumala on ottanut pois meidän isältämme, kuuluu meille ja lapsillemme! Tee siis nyt niin kuin Jumala on käskenyt sinun tehdä!"
+01O	31	17	Niin Jaakob pani lapsensa ja vaimonsa kamelien selkään,
+01O	31	18	otti mukaan laumansa ja kaiken omaisuu- tensa ja koko sen karjan, jonka hän oli hankkinut omakseen Mesopotamiassa, ja lähti Kanaaninmaahan isänsä Iisakin luo.
+01O	31	19	Kun Laban oli keritsemässä lampaitaan, Raakel varasti kotoaan isänsä jumalan- kuvat.
+01O	31	20	Jaakob harhautti aramealaista Labania eikä kertonut hänelle aikeistaan,
+01O	31	21	vaan lähti salaa matkaan ja vei mukanaan koko väkensä ja omaisuutensa. Hän ylitti Eufratin ja suuntasi mat- kansa kohti Gileadin vuoria.
+01O	31	22	Kahden päivän kuluttua Laban sai tiedon, että Jaakob oli lähtenyt salaa tiehensä.
+01O	31	23	Silloin hän otti mukaan sukunsa miehet ja tavoitti Jaakobin seitsemän päivän takaa-ajon jälkeen Gileadin vuoril- la.
+01O	31	24	Mutta Jumala tuli aramealaisen Labanin luo yöllä unessa ja sanoi hänelle: "Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille."
+01O	31	25	Laban kohtasi Jaakobin, kun tämä oli leiriytynyt Gileadin vuorille, ja myös Laban leiriytyi sinne miehineen.
+01O	31	26	Laban sanoi Jaakobille: "Mitä oletkaan tehnyt! Sinä olit petollinen ja veit tyttäreni mukanasi, ikään kuin he olisivat olleet sotasaalista!
+01O	31	27	Miksi pakenit salaa minun luotani etkä kertonut minulle aikeistasi mitään? Minä olisin saattanut sinut iloisesti matkaan lauluin, tamburiinein ja harpuin.
+01O	31	28	Et antanut minulle edes tilaisuutta suudella lapsenlapsiani ja tyttäriäni hyvästiksi. Siinä teit kovin tyhmästi!
+01O	31	29	Minä voisin tehdä teille paljonkin pahaa, mutta teidän isienne Jumala sanoi minulle viime yönä: 'Varo, ettet puhu pahasti Jaakobille.'
+01O	31	30	No hyvä! Sinä lähdit matkaan, koska niin kovasti ikävöit isäsi luo, mutta miksi varastit minulta jumalankuvat?"
+01O	31	31	Jaakob vastasi: "Minä lähdin salaa, koska pelkä- sin, että sinä riistäisit minulta tyttäresi.
+01O	31	32	Mutta kuolema sille, jonka hallusta sinä löydät jumalasi! Saat sukumme miesten läsnä ollessa itse tutkia, mitä minulla on mukanani, ja ottaa omasi pois." Jaakob ei tiennyt, että Raakel oli varastanut jumalat.
+01O	31	33	Laban kävi Jaakobin teltassa, sitten Lean ja molempien orjattarien teltassa, mutta ei löytänyt mitään. Lean teltasta tultuaan hän meni Raakelin telttaan.
+01O	31	34	Mutta Raakel oli pannut jumalankuvat kamelin satulasäkkiin ja istui niiden päällä. Laban penkoi koko teltan eikä löytänyt niitä.
+01O	31	35	Silloin Raakel sanoi isälleen: "Älä vihastu, herrani, vaikka en voikaan nousta tieltäsi. Minulla on se naisten tavallinen vaiva." Eikä Laban löytänyt jumalankuvia, vaikka kuinka etsi.
+01O	31	36	Silloin Jaakob kiivastui ja alkoi syyttää Labania. Hän sanoi: "Mikä on minun rikkomukseni, mitä pahaa minä olen tehnyt, kun näin ryntäät minun perääni?
+01O	31	37	Nyt olet penkonut kaikki minun tavarani. Löysitkö mitään itsellesi kuuluvaa? Pane se tähän minun väkeni ja oman väkesi eteen, niin he saavat ratkaista asian.
+01O	31	38	Minä olen ollut luonasi kaksikymmentä vuotta, eivätkä sinun lampaasi ja vuohesi ole menettäneet karitsoitaan enkä minä ole syönyt pässejä sinun laumastasi.
+01O	31	39	Aina kun toin sinulle pedon raateleman lampaan, jouduin sen korvaamaan. Minä olen saanut siitä vastata, oli se sitten viety päivällä tai yöllä.
+01O	31	40	Päivisin minua vaivasi helle, öisin en vilulta saanut silmiini unta.
+01O	31	41	Kaksikymmentä vuotta minä olen viettänyt sinun talossasi, neljätoista vuotta palvelin sinua saadakseni kaksi tytärtäsi ja kuusi vuotta saadakse- ni sinulta lampaita ja vuohia, mutta kymmenen kertaa sinä muutit minun palkkaani.
+01O	31	42	Ellei isäni Jumala, Abrahamin Jumala, jota myös Iisak palvelee, olisi ollut minun puolellani, sinä olisit lähettänyt minut matkaan tyhjin käsin. Mutta Jumala näki minun ahdinkoni ja työni paljouden ja ratkaisi asian viime yönä."
+01O	31	43	Laban vastasi Jaakobille: "Tyttäret ovat kyllä minun tyttäriäni, lapset minun lapsiani ja karja minun karjaani. Kaikki, mitä sinä täällä näet, on minun. Mutta minkä minä nyt mahdan näille tyttärille tai lapsille, jotka he ovat synnyttäneet?
+01O	31	44	Teh- käämme siis sovinto, ja olkoon sillä todistaja."
+01O	31	45	Niin Jaakob otti kiven, nosti sen pystyyn patsaaksi
+01O	31	46	ja sanoi omalle väelleen: "Kerätkää kiviä." Miehet hakivat kiviä ja kasasivat ne röykkiöksi. Sitten he yhdessä aterioivat sen ääressä.
+01O	31	47	Laban antoi röykkiölle nimeksi Jegarsahaduta, ja Jaakob antoi sille nimen Galed.
+01O	31	48	Sitten Laban sanoi: "Tämä röykkiö olkoon nyt sopimuksemme todisteena." Sen vuoksi sitä kutsutaan nimellä Galed
+01O	31	49	ja myös nimellä Mispa, sillä hän sanoi vielä: "Herra pitäköön meitä silmällä silloinkin, kun emme enää voi nähdä toinen toistamme.
+01O	31	50	Jos sinä kohtelet huonosti tyttäriäni ja otat muita vaimoja heidän lisäkseen, niin silloin on Jumala oleva sopimuksemme todistajana, vaikka yhtään ihmistä ei olisi läsnä sen todistajana."
+01O	31	51	Laban sanoi vielä Jaakobille: "Katso tätä röykkiötä ja tätä patsasta, jonka minä olen pystyttänyt meidän välillemme.
+01O	31	52	Tämä röykkiö ja tämä patsas todistavat ja muistuttavat siitä, etten minä saa kulkea niiden ohi pahoin aikein sinua vastaan etkä sinäkään saa kulkea niiden ohi hyökä- täksesi minun kimppuuni.
+01O	31	53	Meidän isiemme Abrahamin ja Nahorin Jumala valvokoon tuomarina tätä sopimustamme." Jaakob puolestaan vannoi valan sen Jumalan kautta, jota hänen isänsä Iisak palveli.
+01O	31	54	Sitten Jaakob uhrasi sillä vuorella teurasuhrin ja kutsui kaikki muut aterialle kanssaan, ja he söivät ja viipyivät vuorella sen yön.
+01O	31	55	(H32:1)Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.
+01O	32	1	(H32:2)Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä.
+01O	32	2	(H32:3)Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimekseen Mahanaim.
+01O	32	3	(H32:4)Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan
+01O	32	4	(H32:5)ja käski heidän sanoa Esaulle: "Herrani, näin sanoo palvelijasi Jaakob: 'Olen asunut Labanin luona ja joutunut viipymään siellä näin kauan.
+01O	32	5	(H32:6)Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vas- taan.'"
+01O	32	6	(H32:7)Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: "Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan neljäsataa miestä."
+01O	32	7	(H32:8)Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi,
+01O	32	8	(H32:9)sillä hän ajatteli: "Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon."
+01O	32	9	(H32:10)Jaakob sanoi: "Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: 'Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin minä annan sinun menestyä'!
+01O	32	10	(H32:11)Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut mi- nulle, palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle karttunut väkeä ja karjaa kahden suuren joukon ver- ran.
+01O	32	11	(H32:12)Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten.
+01O	32	12	(H32:13)Mutta sinä olet sanonut: 'Minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin merenrannan hiekkajyvät, joita ei voi laskea.'"
+01O	32	13	(H32:14)Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi.  Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljel- leen Esaulle
+01O	32	14	(H32:15)kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymmentä pässiä,
+01O	32	15	(H32:16)kolmekymmentä imettävää kamelia ja niiden varsat, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasioritta.
+01O	32	16	(H32:17)Hän antoi ne palvelijoidensa huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille: "Kulkekaa eteenpäin minun edelläni ja pitäkää laumat matkan päässä toisistaan."
+01O	32	17	(H32:18)Hän käski ensimmäisen lauman ajajaa: "Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja kysyy sinulta: 'Kenen miehiä sinä olet, minne olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet, joita ajat?',
+01O	32	18	(H32:19)niin sano: 'Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob itse on tulossa jäljessämme.'"
+01O	32	19	(H32:20)Saman käskyn hän antoi myös toiselle, kolmannelle ja kaikille muillekin, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: "Teidän tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte hänet.
+01O	32	20	(H32:21)Sanokaa myös: 'Palvelijasi Jaakob on tulossa jäljessämme.'" Jaakob näet ajatteli: "Minä yritän lepyttää hänet lahjoilla, jotta hän olisi minulle suopea, kun kohtaan hänet."
+01O	32	21	(H32:22)Hänen lahjaksi erottamansa karja lähti jatkamaan matkaa hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä.
+01O	32	22	(H32:23)Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli.
+01O	32	23	(H32:24)Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa.
+01O	32	24	(H32:25)Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka.
+01O	32	25	(H32:26)Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa.
+01O	32	26	(H32:27)Mies sanoi hänelle: "Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."
+01O	32	27	(H32:28)Mies kysyi häneltä: "Mikä sinun nimesi on?" Hän vastasi: "Jaakob."
+01O	32	28	(H32:29)Silloin mies sanoi: "Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut."
+01O	32	29	(H32:30)Jaakob sanoi hänelle: "Sano sinäkin nimesi." Mutta mies vastasi: "Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?" Ja hän siunasi Jaakobin siellä.
+01O	32	30	(H32:31)Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: "Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa."
+01O	32	31	(H32:32)Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa.
+01O	32	32	(H32:33)Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen.
+01O	33	1	Kun Jaakob kohotti katseensa, hän näki Esaun tulevan neljäsataa miestä mukanaan. Silloin Jaakob jakoi Lealle, Raakelille ja molemmille orjattarille heidän lapsensa.
+01O	33	2	Hän asetti orjattaret lapsineen etumaisiksi, Lean ja hänen lapsensa heidän taakseen ja Raakelin ja Joosefin takimmaisiksi.
+01O	33	3	Hän itse kulki heidän edellään veljeään kohden polvistuen ja kumartaen välillä seitsemän kertaa maahan saakka.
+01O	33	4	Mutta Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät.
+01O	33	5	Kun Esau huomasi vaimot ja lapset, hän kysyi: "Keitä ovat nuo, jotka sinulla on mukanasi?" Jaakob vastasi: "Nämä ovat lapset, jotka Jumala armossaan on suonut minulle, palvelijallesi."
+01O	33	6	Sitten orjat- taret astuivat lähemmäksi lapsineen ja kumarsivat maahan saakka.
+01O	33	7	Myös Lea ja hänen lapsensa lähes- tyivät ja kumarsivat maahan, ja viimeisinä astuivat esiin Joosef ja Raakel kumartaen maahan saakka.
+01O	33	8	Esau kysyi: "Mitä oikein olivat ne miehet ja laumat, jotka jo kohtasin?" Jaakob vastasi: "Herrani, halusin antaa sinulle jotakin, että ottaisit minut suopeasti vastaan."
+01O	33	9	Esau sanoi: "Minulla on yllin kyllin omastakin takaa. Pidä vain omasi, veljeni."
+01O	33	10	Mutta Jaakob sanoi: "Ei suinkaan! Jos nyt todella pidät minua veljenäsi, niin ota vastaan tämä lahja, sillä minä olen tullut sinun eteesi niin kuin käydään Jumalan eteen, ja sinä olet ollut minulle armollinen.
+01O	33	11	Ota siis tämä lahja, jonka olen tuonut sinulle, sillä Jumala on ollut minulle hyvä ja minulla on nyt kaikkea." Ja Jaakob taivutteli Esauta ja sai hänet ottamaan lahjan.
+01O	33	12	Sitten Esau sanoi: "Lähdetään liikkeelle yhdessä, samaa matkaa."
+01O	33	13	Mutta Jaakob sanoi hänelle: "Sinähän tiedät, herrani, että lapset ovat pieniä ja että minun on pidettävä huolta imettävistä lampaista ja lehmistä. Jos niitä ajetaan liian kovaa yhdenkin päivän ajan, ne menehtyvät.
+01O	33	14	Jatka matkaa minun edelläni, herrani, niin minä tulen hiljalleen perässäsi karjalle ja lapsille sopivaa vauhtia, kunnes saavun luoksesi Seiriin."
+01O	33	15	Esau sanoi: "Sitten minä jätänkin osan väestäni sinun mukaasi." Jaakob sanoi: "Mitä suotta! Minulle riittää, että pidät minua veljenäsi."
+01O	33	16	Esau kääntyi samana päivänä kotimatkalle Seiriin,
+01O	33	17	mutta Jaakob lähtikin Sukkotiin ja rakensi sinne itselleen talon sekä suojakatoksia karjalleen. Siitä syystä paikka on saanut nimekseen Sukkot.
+01O	33	18	Palatessaan Mesopotamiasta Jaakob saapui turval- lisesti Kanaaninmaahan Sikemin kaupungin luo ja pystytti leirinsä kaupungin ulkopuolelle.
+01O	33	19	Sen maapalstan, jolle hän siellä pystytti telttansa, hän osti sadalla kesitalla hopeaa Sikemiltä ja hänen veljiltään, Hamorin pojilta.
+01O	33	20	Hän rakensi sinne alttarin ja antoi sille nimeksi El-Elohe-Israel.
+01O	34	1	Dina, Jaakobin tytär, jonka äiti oli Lea, lähti tapaamaan seudun tyttöjä.
+01O	34	2	Seudun hivviläisen hal- litsijan Hamorin poika Sikem näki Dinan, otti hänet mukaansa ja makasi hänet väkisin.
+01O	34	3	Mutta Sikem kiintyi Dinaan, Jaakobin tyttäreen, rakastui häneen ja yritti lepyttää hänet.
+01O	34	4	Isälleen Hamorille Sikem sanoi: "Hanki tämä tyttö minulle vaimoksi."
+01O	34	5	Mutta Jaakob oli jo saanut tietää, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Dinan. Koska hänen poi- kansa olivat karjan mukana laitumilla, hän päätti kuitenkin vaieta heidän tuloonsa saakka.
+01O	34	6	Sikemin isä Hamor lähti Jaakobin puheille.
+01O	34	7	Jaakobin pojat olivat juuri palanneet laitumilta ja kuulleet asiasta. He olivat raivoissaan ja katkeria, sillä Sikem oli makaamalla Jaakobin tyttären loukannut Israelin kunniaa, eikä sellaista voitu sietää.
+01O	34	8	Hamor puhui heidän kanssaan ja sanoi: "Poikani Sikem on rakastunut perheenne tyttäreen. Antakaa tyttö hänelle vaimoksi,
+01O	34	9	ja tehdään sopimus: antakaa te meille vaimoiksi tyttäriänne ja ottakaa itse meidän tyttäriämme.
+01O	34	10	Tulkaa asumaan meidän pariimme, maa on avoinna edessänne. Jääkää tänne, liikkukaa vapaasti kaikkialla ja asettukaa tänne."
+01O	34	11	Sikem itse sanoi Dinan isälle ja veljille: "Jos hyväksytte minut, minä maksan teille niin paljon kuin pyydätte.